Pohjoiseen vol.2

Huomenna teen uuden reissun Oulun seudulle, sillä vaihto-opiskelukaverini tulee käymään toisella vaihtarikaverillani! En ole nähnyt tätä heppua kolmeen vuoteen! Nyt vasta tajuaa, kuinka ikävä sitä onkaan. Oikeastaan ikävä koko paikkaa, koko aikaa. Hippikämppääkin. Ihan kaikkea sitä (paitsi isännöitsijäAdnania, Emmi tietää).

Yritin etsiä cd:n jolle silloin poltin kaikki valokuvat, mutten löytänyt. Sitten muistin laatikon paperiversiokuvia, ja voi että, pääsi melkein itku, niin lämpimiä muistoja sieltä löytyi. Kuvista tuli mieleen tapahtumia, jotka jo miltei olin unohtanut. Kasvitieteelliseen meidän asunnosta Z:n pelastama perhonen, Emmin ja minun leipomiset (ei ihme, että olin vähän isompi silloin), Louisianan retki, perhekuva koko Stora Södergatanin poppoosta punaisessa olohuoneessamme.

Blogimaailmasta löytyy muitakin Kämppisihmisiäni. Pievauja Grybaujan M on reipas arkkitehtinainen Liettuasta.

Kivaa viikonloppua kaikille!

Hei, ostaisin arkkitehtipätevyyslasit, kiitos!

Koska olin säästänyt vähän enemmän kameraani, kuin siitä maksoin, päätin toteuttaa samaan syssyyn toisenkin haaveni, eli kakkosrillit. Eli linssejä lissää. Nyt kun on alennusmyynnit, niin silloin se kannattaa.

Kun syksyllä ostin edelliset lasit, ajattelin, etten halua sellaisia stereotypia-arkkitehtikakkuloita, eli vahvoja muovikehyksiä hurjin värisävyin, pyöreänä tai kulmikkaana. En halunnut, että ihmiset toteaisivat: "ajattelinkin sinun olevan arkkitehti kun sinulla on tuollaiset silmälasit". Ne kun ovat niitä kommentteja, mistä ei koskaan tiedä, ovatko ne kohteliaisuuksia vaiko kettuilua. Nyt aikani töissä oltua olen tullut siihen tulokseen, että TARVITSEN arkkitehtilasit. Ne ovat työasu siinä missä turvakengät raksalla tai suoja-asu ydinreaktorissa. HALUAN näyttää pätevältä, luovalta ja riittävän omituiselta. Se kuuluu asiaan, ja sillä saa uskottavuutta. Paras on, jos näyttää vieläpä hieman pelottavalta, jotta pärjää neuvotteluissa isojen setienkin kanssa.

Valintani esittelen parin viikon päästä. Sitten voin pyytää arvion uskottavuudestani :) Sen voin paljastaa, että ne ovat hyvin punaiset. Lama-aikaanhan kuuluu huulipunaindeksi, joten minun osaltani se ilmenee kakkulaindeksinä. Punainen, punaisempi, punaisin.
*
Toinen asia pätevyyslasien taustalla on se, että näytän aika nuorelta, vaikka omasta mielestäni olen aika rupsahtanut ikäisekseni. Kun Kemin reissulla neuloin tumppua junassa, ohi kävellyt pikkutyttö hihkui, että katso äiti, toi tyttö osaa jo kutoa sukkaa!!!
*
Sukista puheenollen, haluan antaa hyvän vinkin, mistä löytyy kuvallisia neulomisohjeita, se on Neulonta A&O. Sieltä löytyy kavennukset, palmikot ja muut hyvät neuvot.

rätei ja lumpui

Tykkään tosi paljon käsitöiden tekemisestä, mutta neulominen on se heikko kohtani. Yläasteella piti neuloa tumput, ja kun toiset suunnittelivat kaikenmaailman lapintumppujen ja vauvan villatakkien tekoa, yritin suhteuttaa harjoitusta kykyihini neulomalla tumput siskon kaksivuotiaalle. Jotta olisin voinut pitää käsityöarvosanan kymppinä ja heikkouteni piilossa, kirjoin niihin mahdollisimman monimutkaisen pingviinin.

Aina välillä koitan kepillä jäätä, jospa osaisinkin. Muuttojen yhteydessä löydän yleensä kaapin perältä keskeneräisiä säärystimiä ym. Jotkut saan jopa valmiiksikin, villatakista(!) äiti totesi, että taisivat langat mennä hukkaan ja pipo katosi, enkä jäänyt kaipaamaan. Joskus taannoin haaveilin, että olisipa kivaa osata neuloa villasukat, mutta päädyin pistämään tumput kutimille, koska ne olin sentään tehnyt aiemminkin, ne pingviinit. Ja sain ne valmiiksi! Niitä tehdessä totesin, että neulominen sinänsä ei välttämättä ole se pahin minulle, vaan joustinneule. Jos pysyn siitä erossa, niin puuha on nautinto. Toki ensimmäisen tumpun tekemiseen meni aika paljon aikaa, ja eri neulomisvaiheet näkyvät kuin jäätiköitymisvaiheet tai vuosilustot. Mutta toisen parin tein jo junamatkan aikana matkalla Kemiin, ja vieläpä nuo kuvan kämmekkäätkin. Olen niin innoissani palmikkoneuleen tekemisestä, että aluksi unohdin toisesta parista peukaloaukonkin, ja siksi myös täällä julkisesti hehkutan, että 17 neliössä osataan neuloa! :) Ei minusta mitään Kaffe Fassetia tule, mutta ainakin tumput osaan tehdä!
*
Tänään oli jotenkin juhlafiilis. Ehkä se johtuu uudesta kamerasta, ehkä vähän tänään käydystä hyvästä keskustelustakin. Ehkei juhlimiseen edes tarvita niin aihettakaan... Joka tapauksessa teki mieli leikkiä juhlimista, ja ostin runebergin tortun ja join iltateen hienostelukupista.

Jotain ihan uutta

Tänään sen sitten sain!!! Olen nyt upouuden pentaxin omistaja. On kivaa, vaikka vielä en oikein osaakaan. Kotimatkaan kaverilta meni ensin tuplasti aikaa, kunnes lopulta kipitin malttamattomana puolijuoksua ohjekirjan pariin lisää oppimaan. Pentax-ystävältäni sain alkuopastuksen, kiitoksia vain!

pohjoisesta lisää

Paikka, jossa kävin Kemissä kyläilemässä, oli aika ainutlaatuinen, jonkinlainen museoalue. Talossa oli tosi hieno veranta!

pohjoisen retki

Viikonloppu oli niin loistava, ettei enää ketuta yhtään ja pyykitkin olivat kuivuneet sillä aikaa. Pohjoinen on minulle vähän tuntemattomampaa Suomea, joten olin kavereita morjestamassa uteliaalla mielellä. Mielestäni kotimaan matkoja ei pidä yhtään väheksyä! Vaikka kävimmehän me ulkomaillakin, tosiaan. Kaukana Haaparannassa. Vuosi sitten sain joululahjaksi Kahlekuningas-elokuvan, ja sen nähtyäni mielenkiinto Tornio-Haaparannan kaksoiskaupunkia kohtaan on ollut aika suuri. Kaupunkisuunnittelumielessäkin oli kiehtova nähdä, miten häilyvältä kahden valtion raja niiden kaupunkien välillä tuntuu. Ja silti kulttuuri ja kieli ovat eri.

Kemin seutu oli paljon eksoottisempi kokemus, kuin mitä etukäteen ajattelin. HUOM, seuraava on vain minun kokemuksiani ja hyvin lyhyeltä ajalta. Voin siis olla väärässä ja voin sen myös myöntää, jos joku on eri mieltä.

Ihmiset vaikuttivat ystävälliseltä ja rempseiltä, mikä on aina mukavaa. Mutta se kiero huumori, kerta kaikkiaan, vaikka mielestäni minulla on suhteellisen hyvä prosessori eri tyyppisen huumorin suhteen, tajusin vitsit vasta vartin päästä. Puheliaisuus ja juoppous ei myöskään tunnu hyvältä yhdistelmältä, sillä edes Lempäälä-Tampere-linjan bussissa en ole kokenut vastaavaa.

Hulvattomin elämys oli kaikesta huolimatta bussimatka Kemistä Haaparantaan. Vaikka systembolagetiin menossa ollut kanssamatkustaja valistikin äänekkäästi, että hän on ammattimies, ja että siinä bussissa ei ole tunnelmaa, olin eri mieltä. Vastaavalla nyssellä olen päässyt viimeksi matkustamaan muinoin Liettuassa, ja se on sääli, koska vintage-autot ovat ihania!!

Kettupäivä

Olipa kerran Kettupäivä.

Kettupäivänä ketuttaa. Kettupäivänä töissä ei ole tarpeeksi tekemistä ja sukkahousuista menee peukalo läpi. Kettupäivänä ei ylety ruuvaamaan pariston vaihdossa irronnutta palohälytintä takaisin kattoon tai kaupassa ylähyllylle, koska korkeat paikat ovat hyvin korkealla ketuille ja ketut tosi lyhytjalkaisia. Kettupäivänä irkkutanssin ope sanoo, että ketun kopinakengät ovat riitasointu, ja kettua surettaa, kun se haluaisi tanssia nätisti. Kettupäivänä muistaa kaiken mahdollisen, mitä pitäisi tehdä, mutta väsyttää hurjasti. Kettu ei ole ahkeroinut diplomityönkään kanssa.

Kettupäivään auttavat kettukarkit.

Kettupäivänä voi paremman puutteessa kettuilla Erikille. Erik ei koskaan kettuile takaisin, koska Erik on pupu.

Kettupäiviä tulee varmaan siksi, jotta silloin muistaisi, että pitää ryhdistäytyä, muuten kaikki menee päin prinkkalaa. (missä se muuten on? Onko se erisnimi?!)

Huomenna ketusta tulee napakettu, koska kettu lähtee Kemiin, ja se on jossain tosi pohjoisessa.

Vielä lisäys: Kettupäivän genreen kuuluu, että tunnelma huipentuu iltaa kohden. Pyykkituvalla kettu laittoi koneeseen viattoman kuuloisen pesuohjelman "hienopesu", joka ei sitten sisältänytkään linkousta, ja luultavasti huuhtelua lainkaan. Jos olisi halunnut linkouksen, olisi koneeseen pitänyt syöttää uudet 1,5 euroa...niinpä sitten kettu väänsi käsin/tassuin vaatteita kuivemmaksi. Ensi yönä kuunnellaan tip tip tip...

Testailua

Latasin netistä ilmaisen kuvankäsittelyohjelman, Gimpin, ja tänään päätin alkaa tutkia, kuinka paljon se eroaa Photoshopista. Toistaiseksi olen vahvasti Photoshopin puolella, mutta ilmainen on aina ilmainen. Samoja ominaisuuksia löytyy kummastakin ohjelmasta paljon, mutta tasojen hyviä ominaisuuksia en ole tästä vielä ihan keksinyt. Vanhalle tietokoneelleni löysin kesällä myös jonkin toisen ilmaisohjelman, joka oli Photoshopin kanssa enemmän samaa sarjaa, mutta siitä puolestaan tuntuu sähköpostiin tulevan päivittäin roskapostia. Tuota yläpuolista valokuvaa muokkasin muuten vain harjoitukseksi.
*
Tykkään tosi paljon Miina Savolaisen Maailman ihanin tyttö-kirjasta. Kannattaa tutustua! Ehkä olette sen nähneetkin, mutta tässä vielä lainaus kirjan nettisivuilta: "Kirja pohjautuu kymmenen lastenkodissa kasvaneen tytön ja valokuvaaja Miina Savolaisen vuosikymmenen jatkuneeseen, palkittuun valokuvaprojektiin. Sen satumaisissa kuvissa nuoret ovat saaneet nähdä itsensä vahvana ja ehjänä. Jokaisella ihmisellä on oikeus kokea itsensä arvokkaaksi ja rakastetuksi. "
*
Tänään on myös ollut jostain syystä erityinen kaipaus Smaragdisaarelle. Miss you Ireland!

Matkasuunnitelmia

Pitkin päivää olen pohtinut, että mitäpä jos ostaisinkin vain menolipun Ateenaan reissatessani kaverin häihin Kreikkaan. Jospa reilaisin takaisin Suomeen, tai osareilaisin ja osalentäisin. Olen nimittäin viimeistä kesää nuorisohintaisiin interrail-matkoihin oikeutettu...aikuisen ikää alkaa kertyä näköjään jopa minulle ;) Vaihtoehtoja olisi useita, yksi olisi matkustaa junalla Balkanin läpi Venetsiaan, sieltä Roomaan ja Roomasta Milanoon, mistä voisi puolestaan halvalla lentää Tampereelle. Toinen mahdollisuus olisi laivamatkustaa Kreikasta Venetsiaan, mutta pelottaa, että jos tulenkin merisairaaksi. Kolmas olisi ihan reteesti reissata junalla Ruotsiin asti, käydä Auschwitzissa, sekä matkan varrella Slovakiassa morjestamassa työkaveria viime kesältä.

Mutta. Koska ostaisin kohtuuhintaisen viiteen junamatkapäivään kymmenen päivän sisällä oikeuttavan lipun, en ole varma, kuinka pitkälle sinä aikana ehtii matkata. Ehtisikö Kreikasta Ruotsiin? Tai tietääkö kukaan, keinuuko laiva kovasti Kreikan ja Italian välisillä vesillä? Ja mitä luulette, onko yksinäisen naisen turvallista reilata Balkanilla? Olen ihan reipas reissuihminen, enkä juuri pelkää, mutta en haluaisi tyhmyyttäni tulla esim. ryöstetyksi, jos nukahdan junassa. Lisäksi pohdin sitä, että iskeeköhän minulle tylsyys, kun seurassa on kuitenkin kaikkein hauskinta matkustaa. En vaan haluaisi vakkarimatkaseuran puuttuessa rajoittaa uteliaisuuttani nähdä uusia paikkoja. Toki voisin vain muutaman päivän tutustua Kreikkaan ja sitten palata lentäen Suomeen, ja sekin olisi varmasti hyvä matka. Jos jollakulla on vinkkejä, ideoita tai kokemuksia, otan taas ilolla vastaan!

"muuten vaan-lahja"

Ystäväni kävi eilen ja antoi nätisti käärityn paketin. Kortissa luki, että kyseessä on "muuten vaan-lahja", ja paketin sisällä oli tuo kuvissa oleva pussukka herkkuineen. Se on aivan herttaisimpia saamiani lahjoja, ja olen varma, että antajakin on maailman herttaisimpien valiojoukkoa. Emme ole kovin kauaa tunteneet, joten oli sitäkin hauskempaa saada lahjaksi nimenomainen lahja, sillä olen heikkona pussukoihin, joissa on juuri tuollainen sulkemismekanismi.

Sain kerran yhdeltä toiselta kaveriltani hänen vanhan kännykkänsä, joka on sellaista avattavaa mallia. Siitäkin saa jotain hassua mielihyvää, kun aukoo ja sulkee sen kantta. Varsinkin se vaihe juuri ennen kuin se loksahtaa kiinni.

*

Pohdin yhtä asiaa, nimittäin vuosipäiväasiaa. Periaatteessahan jokainen päivä on jonkun elämän asian vuosipäivä, mutta sitten on sellaisia vuosipäiviä, jotka voisi ainakin kuvitella muistavansa ikuisesti. Sellaisia, joista ei ole ihan varma, onko ne iloisia vai surullisia, jotka toisaalta haluaisi unohtaa, mutta toisaalta ei luopuisi edes hampaat irvessä. Ne on jotain, mistä ei tiedä laisinkaan, miten niihin voisi suhtautua, vaikka kuinka järkeilisi, että ne ovat vain päivämääriä, pieniä yksittäisiä historiankirjoja omasta pienestä elämästäni. Vähän niinkuin pähkinäsaaren rauha ja YYA-sopimus miniformaatissa. Katuakaan en myöskään voi, koska jos palaisin alkuperäiseen päivään, tekisin aivan saman ratkaisun, sillä vaikka järkiasioissa olen melkein liiankin joustava, tunneasioissa olen melkoinen jääräpää.

Blogitapaaminen

Blogitapaamiseen meitä ei tullut kuin kaksi, mutta oli mukava tavata Tuikkis ihan luonnossa! Kummaltakin löytyi muuten laukusta samaa ruskeaa seitsemän veljestä-lankaa. :) Toivottavasti tapaamisia tulee vielä lisää. Tuikkikselle terveisiä: netistä löytyi vielä illalla katastrofitumpulleni oiva kärkikavennusohje. Siltikin purin kavennetun osan kertaalleen, mutta hiljaa hyvää tulee, ja tumpun pari varmasti jo helpommin.

Pääsin tänään päivällä hetkeksi ulos käymään. Oli kylmä, mutta ihan kuin aurinko olisi pikkuisen lämmittänyt. Tämä viikko on ollut aika täystyrmäys, mutta huomisaamun täytyy olla melko hyvä aamu, koska saa nukkua pitkään.

Jihuu

Siispä huomenna Runo-kahvilaan! Tuikkis ehdotti tunnistamiseksi valeasua, mutta koska taidan mennä sinne suoraan töistä, parempi olla hyödyntämättä ideaa. Sen sijaan, koska punapäähineiset tontutkin aina vakoilevat ihmisiä, saavun minäkin punaisine pipoineni kahvilan ovesta. Kovin kauaa en tosin lupaa pipa päässä istuskella. Koska kyseessä ei ole pahaenteiset sokkotreffit tms, ei varmaan muutenkaan tarvitse piiloutua mihinkään. :)

Ja ylläri. Sain vuoden ensimmäisen hääkutsun. En sinänsä ollut yllättynyt, että juuri tämä kyseinen pari julkisti h-hetkensä, mutta se paikka. Kesän reissukohde taitanee olla nyt lukkoonlyöty! Luulin, että pääsisin seuraamaan kreikkalaisia häitä vain Mamma Mia:sta!
*
I got a suprising wedding invitation today. Not that I wouldn't have had any clue of that couple but the location! I thought that Mamma Mia movie is the only chance for me to see Greek weddings!

6 asiaa

Yllä on kuvia kyläreissulta. Ajattelin, että ystäväni kotiin olisi muidenkin mukavaa kurkistaa! Kun tyhjäsin kuvia kamerasta, vähän harmitti, että höh, kun en käyttänyt kameralla jalustaa, mutta ehkä näistäkin näkee jotain, vaikka eivät ihan annakaan oikeutta asunnolle.

Sekä siskoni Vintage living, että Sipulix haastoivat minut kertomaan 6 satunnaista asiaa itsestäni. Koska haastajia oli kaksi, ratkaisin asian kirjoittamalla yhden bonus-vastauksen kuuden lisäksi :)

1. Hämähäkit ovat kammottavia. Asuessani puutalon kivijalassa löysin jonain aamuna ensimmäisen hämpsyn yöpöydältä, seuraavan lavuaarista ja kolmannen kengästäni, ja olin tulla mielipuoleksi. Irlannissa vessan patterin takana asui aivan järjettömän kokoinen tarantella, ja turhaan anelin mieskämppistäni tappamaan sen ja todistamaan minulle miehisyytensä uroteolla.

2. Olen allerginen koivulle, lepälle, pujolle, koirille, omenalle, päärynälle, persikalle, nektariinille, kiiville, maapähkinälle, soijalle, perunalle, herneille, pavuille, paprikalle, sipulille, currylle, chilille,sellerille,kirsikoille, laktoosille, ja ties mille, enemmän tai vähemmän, mutten yleensä haluaisi kertoa sitä kenellekään, koska koulussa pojat jatkuvasti kiusasivat minua laktoosittomuudestani. Todellisuudessa olivat varmaan kateellisia, kun eivät saaneet syödä paremman näköisiä hylaruokia. Varsinkin nyt, kun on aikuinen, tuntuu nololta ronklata ruuan kanssa, vaikkakin hyvällä syyllä.

3. Opiskelin ensin biologiaa ja vasta sitten arkkitehtuuria. En ole katunut päivääkään päätöstäni vaihtaa alaa.

4. Olen lukenut Raamatun kannesta kanteen.

5. Aurinkokuivatut tomaatit ansaitsevat mielestäni arvostusta.

6. Haaveilen matkasta Islantiin ja Auschwitziin. Eivät kyllä ole samalla suunnalla.

7. Olen lentänyt Pietarista Bashkiriaan Tupolevilla ja laskenut koskea kumiveneellä. Silti eniten pelkään istua omassa kyydissäni autossa.

Haastan seuraavat blogit (joita ainakaan nopealla vilkaisulla ei vielä oltu haastettu) jatkamaan:

TiinaTee

Saapasjalan kirjoituksia nurkkapöydästä

Sisustuselämää

Arjen aarreaitta

Hölöpölö

Ja hooi, olettehan huomanneet Tuikkiksen ilmoituksen? Perjantaina Runokahvilaan, kutimet mukaan! :)

Arkistosta

Vuosituhannen alussa tein lukion kuvataidediplomin, johon olin valinnut aiheeksi tutkia ennen muinoin äitiyspakkauksessa olleen emalivadin elämää. Sitä, miten se ensin oli tärkeä osa lapsen hoitoa ja miten se lopulta päätyi perunoiden pesuvadiksi. Suurin osa diplomin osasista näyttää tänä päivänä aika kauheilta, enkä tähän postaukseenkaan löytänyt edes valokuvien parhaimpia vedoksia, mutta muistan hyvin sen tunteen, kun otin näitä kuvia.

Ja ajattelin. Otin ensimmäistä kertaa kuvia järjestelmäkameralla, ja ajattelin, että tällainen pitää saada joskus itselle.

Nyt siihen olisi taloudellisesti mahdollisuus. Kamerat ovat vaihtuneet digiaikaan ja hinnatkin aika paljon tippuneet. Tiedän, millaisia kuvia haluaisin ottaa, mutta huolimatta siitä, että opiskelen teknillisessä yliopistossa, en todellakaan ole mikään tekniikan ihmelapsi. Siihen puoleen olen onneksi saanut ystäviltä apua.

Vinkkejä siis otetaan edelleen vastaan :) Vaikka ehkä noin 80% varmuudella olen jo päättänyt, minkä haluaisin.

Kadonnut luistin

Kuva: http://www.theage.com.au/news/arts-reviews/cinderella-on-ice/2008/08/07/1217702197994.html

Sniif, vaikeuksien kautta löytyvä oikeudenmukaisuus ja onnellinen loppu vetoavat sisäiseen lapseeni edelleen... Siskoni ja toisen heistä tyttö saivat minulta joululahjaksi Cinderella on ice-jäätanssiesitykseen liput, ja eilen sitten kävimme uteliaina katsomassa, miltä Tampere-talon lava näyttää jään peitossa. Venäläiset kyllä osaavat lavastamisen ja koreografiat!

Hersyvimpiä asioita show:ssa oli se, että prinssi on tosielämässä naimisissa pahan äitipuolen kanssa. Kengän sijasta katosi tietenkin luistin, ja parhaimmassa kohtauksessa lava oli täynnä yhden luistimen varassa tanssivia naisia, jotka halusivat sovittaa tuota maagista jalkinetta. Yhden ladyn liukuessa läpi jään oli pakko pidätellä hengitystä ja pelätä, riittääkö vauhti lavasteisiin saakka.

Siskon seitsemänvuotias oli ennen väliaikaa hieman ikävystynyt, mutta tauon jälkeen tarina tempasi mukaansa, ainakin pelottavissa kohdissa hän hilautui kohti äitiään, ja loppupuolella jo istui jännittyneenä puoliksi penkin reunalla. Aikoo kuulemma kertoa opettajalle, että sai valvoa myöhään ;)

Miehen kanssa kaupassa ja ekolookia hukassa

Two more photos from Stockholm.

Eilen tajusin, että miehen kanssa vaatekaupassa on HAUSKAA! Tykkäsin joskus lapsenakin pukea pikkuveljeä, mutta näin aikuisena se on vielä hauskempaa. Ja helpompaa. Veli otti tunnin parkkiaikaa, ja sitten mentiin shoppaamaan. Nappasin hänelle muutaman mielestäni kivan vaatteen tangosta ja veli sovittamaan. Kaikki näytti hyvävartaloisen nuorenmiehen päällä varsin mukavalta, ja veli teki parissa minuutissa ratkaisun, mitkä kolme vaatetta ostetaan. Kaikkiaan koko touhuun meni alle puoli tuntia ilman mitään tunteenpurkauksia ja asian vatvomista (se olen minä joskus). Ja veljestäni on tullut komea!

*

Diplomityölleni hyvänä esikuvana ehdotettiin erästä saksalaista ekokaupunginosaa. Tänään asiaa tutkittuani eri artikkeleista löytyi melko hupaisia asioita. Ja vaikka huumori on mielestäni paras viljelytuote maan päällä, täytyy sanoa, että diplomityöstäni en halua vitsiä.

Artikkeli 1: Kaupunki tukee kaupungiosan autottomuutta.

Artikkeli 2: Auton omistamisesta ja parkkipaikasta ihmisiä velotetaan 18000e vuodessa, joten suurin osa asukkaista on allekirjoittanut lupauksen olla omistamatta autoa. Todellisuudessa ihmiset parkkeeraavat autonsa viereiseen kaupunginosaan tai väittävät auton omistajaksi sukulaisen. Ääriekologiaa edustavat asukkaat puolestaan tekevät ilkivaltaa näille autoille.

Artikkeli 1: Kaupunginosa saa uusiutuvaa energiaa tuulivoimaloista.

Artikkeli 2: Myllyt eivät pyöri, koska paikallinen arvokkaana pidetty lepakkopopulaatio lentää propelleihin ja silpoutuu.

Artikkeli 1: Kaupunginosalla on korkea ekologiaa edistävä imago.

Artikkeli 2: Jos kertoo esim. taksikuskille tarvitsevansa kyydin kyseiseen kaupunginosaan, nostaa hän merkitsevästi kulmiaan ja toistaa paikannimen irvaillen.

Eli kun toisaalle kumartaa, toisaalle pyllistää :D

A trip across the sea

This week started with a boat trip to Stockholm. I made some notifications: the toilets in the cabins are bigger than mine at home. In a way that shows that I've got a cool, minimal and ecological way of living but on the other hand it is a bit annoying. An other notification I made is about my personality as a traveller. I hate to look like a tourist or anything similar with Mr. Bean on his trip in France. I don't want to ask too definite questions to show how little I know nor that I'm lost although I would be. I want to be an elegant world-around-traveller, cultural genious and more than a tourist.

*

Lupailin eräälle suomea taitamattomalle lukijalle uuden vuoden lupauksena, että kirjoittaisin tekstiä myös englanniksi, joten yritän välillä tehdä sitäkin. Pelkään vain paljastavani englannin kielen heikkouteni...Samaan asiaan oikeastaan liittyy itsekriittinen huomio, jonka tein alkuviikon paattireissulla Tukholmaan: esimerkiksi turisti-infossa en halua kysyä liian tarkkaan asioita, jotten paljastaisi tietämättömyyttäni. Ylipäätään sana turisti on jokseenkin vastemielinen, jotenkin juntahtava termi. Haluan antaa ulospäin kuvan kosmopoliitista maailmanmatkaajasta, joka ei hämmenny mistään, joka ei eksy, ja jos eksyisikin, se olisi vain tie parempaan seikkailuun. Joskus se vaatii mm. lentokenttien pohjapiirosten tutkimista etukäteen netistä, jotta voi uudellakin kentällä liikuskella kuin vanha tekijä. Haluan näyttää, että tiedän, mitä olen tekemässä. Pahinta tälle turhamaiselle persoonallisuuspiirteelleni olisi varmaankin olla osakkaana jätti-isossa turistiryhmässä, joka vaikuttaisi mansikkapeltoon eksyneeltä lehmälaumalta.