Kodittomana alkaa muistella menneitä kivoja asuntoja kun ei voi fiilistellä nykyistä. Parhaimmasta päästä on ehdottomasti ollut vaihto-opiskeluajan kommuuniasunto, jossa seura oli loistavaa ja hurmaavan psykedeeliset tapetit mieleenpainuvia. Olin aina ollut intomielinen sisäpihafriikki, joten pikkuinen piha pikkuisella omakotitalolla oli varsin mieluinen ikkunanäkymä. Pikkutalon asukkaille ei tosin varmaan koskaan paistanut aurinko, mutta mukava sitä oli meidän varjoa langettavasta kerrostalosta katsella. Välillä ovikelloamme soittivat vieraat ihmiset vain nähdäkseen tapettimme!
1 kommentti:
Noiden tapeteiden kanssahan sitä asuu keskellä luontoa vaikka onkin keskellä kaupunkia! Erittäin retroa (tai siis taisivat kyllä olla aidot vanhat)!
Lähetä kommentti