Yleensä tänne blogiin haluaa elvistellä kaikista onnistuneista tuunausprojekteista, mutta jospa rehellisyyden nimissä kertoisin kerrankin myös yhdestä häpeällisemmästä tapauksesta, joka ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Mahtipontisen projektin olin jo mielessäni nimennyt tyyliin "pimp my asko to muuto". Muuton Rest-sohva on siis tämän hetkinen unelmien sohvani, sillä se täyttäisi kaikki vaatimukseni koosta, ulkonäöstä, istumismukavuudesta ja siitä, että siihen mahtuisi löhöämään muutkin kuin isäntä. Se vaan maksaa ainakin kaksi kertaa niin paljon kuin tällä kotiäitibudjetilla olisi mahkuja siihen sijoittaa ja sitten harmittaisi kun pikkuisemme puklaisi tai piirtäisi siihen. Pitkän pohdinnan ja miehen antaman luvan jälkeen keksin, että koitan päällystää tämän 12 vuotta vanhan askosohvan ja ostamme paremman sitten kun olen taas töissä. Visionani oli, että siitä tulisi sinisen sijaan harmaa kangas ja että muotoilisin vanulevyjen avulla sen käsinojat vähemmän ysäreiksi. Ostin Kodin1:n alesta superedullista vaaleanharmaata puuvillakangasta ja valtavalla innolla ryhdyin purkamaan päällisistä vetoketjuja uudelleen käytettäviksi. Sitten vasta huomasin, että ei vitsit, tämä uusi kangas on kyllä vaaleanviolettia, se oli vain kaupan valaistuksessa näyttänyt harmaalta. Sen jälkeen kävin Prismasta ostamassa harmaata pesukoneväriä, ja ompelin tyynyjen päälliset valmiiksi. Koska olen ollut armottoman väsynyt ja vauvan päiväuniajat ovat rajalliset, leikkasin kankaat sittenkin vanhojen päällisten mukaan ja kaasutin ompelukoneella menemään vähän turhankin lujaa. Istuinpäällisistä ei tullut yhtään muutomaisia ja värjäyksen jälkeen meillä oli vain neljä huonosti ommeltua mustikansinistä kangaspussia, tuhotut vanhat päälliset, tummansininen runko ja lyttään painuneet selkänoja- ja istuintyynyt. Into fiksailla käsinojia laantui viimeistään värjäysvaiheessa. Pyytelin kyllä anteeksi mieheltä, että tuhosin hänen sohvansa lopullisesti.
Seuraava vaihe oli siis huonekalukauppakierros. Hakusessa on sopivan hintainen ja kokoinen, kivan näköinen ja sopivan muhkea sohva vastapainoksi muuten siroille huonekaluillemme. Sellainen koko perheen löhöpaikka, jossa olisi kuitenkin kohtuullisen hyvä istua.
Mies bongasi Kodin 1:estä Dione-sohvan, minä taas olin laskeskellut, että Annon palasohvan saisi alle 400 eurolla. Dione olisi aika kohtalainen istua, mutta melko tyyriiseen hintaansa nähden sen ulkonäössä on kuitenkin minun silmääni jotain häiritsevää. Anno taas oli vähän liian kova löhöilyä ajatellen.
Sitten ehdotin Ikean Nockebytä, ennen joulua se olisi ollut tarjouksessa alle 700 e ja siinä on pussijousitetut tyynyt, mikä tekee siitä lokoisamman löhötä. Miestä puolestaan tökki sen verhoilun hinta-laatusuhde.
Sitten kurvattiin Finnlandiakalusteeseen, josta löytyi tällainen sohva. Koska meillä on tietyt rajoitteet sohvan koolle, olisi kuvan mallia pitänyt modifioida. Tämä ylittäisi budjetin, mutta täytyy sanoa, että tässä huomasi selkeästi laatueron edullisempiin sohviin. Pussijousitetut ja höyhentäytteiset tyynyt olivat suorastaan autuaalliset istua, ja puisilla jaloilla ulkonäkökin olisi ok, joskin tykkäisin vielä enemmän, jos runko olisi ohuempi, jolloin sohva olisi pehmeän näköisen lisäksi ilmavampi. Mutta sohva olisi Suomessa tehty, mikä ainakin minulla herättää enemmän halua laittaa sataset likoon.
Eilen aloin taas pohtia budjetimpia vaihtoehtoja. Jospa panostaisimme sitten kun on taas enemmän rahaa, koska ei ole kiva pistää monta sataa euroa johonkin semikivaan. Kävin läpi huutiksen ja torin valikoimat ja piipahdin SPR:n Kontissa. Jospa laittaisimmekin meidän vintagesohvan pääsohvaksi ja ostaisimme kakkossohvan paikalle jonkun, jonka voisi sitten myöhemmin sijoittaa jonnekin muualle talossa. Tämä rottinkinen 30 euron sohva oli mieluisin siitä valikoimasta, tosin sekin vaatisi taas pientä verhoilua. No meillähän piisaa liilaa puuvilllaa. Miehen mielestä tämä on terassikaluste, joten seikkailumme sohvakaupoissa jatkuu.
No uudella reissulla sitten ajeltiin vähän tyyriinpiin myymälöihin eli Vepsäläisen ja Iskun valikoima tarkistamaan. Ulkonäön puolesta meille olisi Vepsäläiseltä kelvannut melkein mikä vain huonekalu, ne on aaah niiiiiiiiiiin ihania, mutta tuo ylin ja toiseksi ylin olivat oikeastaan ainoat, mikä menisivät budjettiin ja ulkonäön puolesta sopisivat meidän olkkariin melkein ärsyttävänkin hyvin. Nolotti vaan koko ajan kysellä halvimpien verhoiluvai
htoehtojen hintoja ja varoa, ettei vauva kuolaisi kalliiden sohvien päälle. Jos sen valitsisimme, jäisimme edelleen vaille löhösohvaa eli siitä tulisi varmaan välivaihe ennen sitä laiskanlinnaa. Iskussa oli samanhenkinen vähän muhkeampi sohva, jolla oli kyllä kiva istua, mutta sen verran kapea se oli, että emäntä tippuisi lattialle, jos isännän viereen yrittäisi. Nuo napit ja jalkojen malli ovat ihan tosi kivat! tykkään! Mutta tulisiko olkkarista sitten liian retrokeskeinen...vaikka meillä onkin paljon 60-luvun tuotantoa, olen kuitenkin pohjimmiltani ensisijaisesti muotoilukeskeinen. Tulisi ehkä tylsän näköistä, jos kaikki olisi liiankin hyvin yhteensopivaa.
Iskussa oli myös alennuksessa alla oleva sohva, joka olisi edullisempi versio pussijousitetusta ja höyhentäytteisestä sohvasta. Tähän saisi jalat vaihdettua, muttei muistaakseni puisia pyöreitä vaan sellaiset kantikkaat, jotka taas vievät mieleni kaukaiselle 90-luvulle.
 |
| Vielä bonuksena askon sohva, jossa oli ulkonäössä jotain kivaa ja istuminenkin hauskaa. |
No joo, tulipa sepustus. Ollaan varmaan ilman sohvaa kunnes palaan töihin :D Ja ehkä sen jälkeenkin kun ei osata tehdä valintaa ja kuitenkin ryhdytään edelleen piheiksi eikä hankita sitä mikä eniten himottaa. Tai pelätään niitä oksuja, pisuja ja piirustuksia.
