tiistai 13. tammikuuta 2015

Pimp my sohva

Yleensä tänne blogiin haluaa elvistellä kaikista onnistuneista tuunausprojekteista, mutta jospa rehellisyyden nimissä kertoisin kerrankin myös yhdestä häpeällisemmästä tapauksesta, joka ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Mahtipontisen projektin olin jo mielessäni nimennyt tyyliin "pimp my asko to muuto". Muuton Rest-sohva on siis tämän hetkinen unelmien sohvani, sillä se täyttäisi kaikki vaatimukseni koosta, ulkonäöstä, istumismukavuudesta ja siitä, että siihen mahtuisi löhöämään muutkin kuin isäntä. Se vaan maksaa ainakin kaksi kertaa niin paljon kuin tällä kotiäitibudjetilla olisi mahkuja siihen sijoittaa ja sitten harmittaisi kun pikkuisemme puklaisi tai piirtäisi siihen. Pitkän pohdinnan ja miehen antaman luvan jälkeen keksin, että koitan päällystää tämän 12 vuotta vanhan askosohvan ja ostamme paremman sitten kun olen taas töissä. Visionani oli, että siitä tulisi sinisen sijaan harmaa kangas ja että muotoilisin vanulevyjen avulla sen käsinojat vähemmän ysäreiksi. Ostin Kodin1:n alesta superedullista vaaleanharmaata puuvillakangasta ja valtavalla innolla ryhdyin purkamaan päällisistä vetoketjuja  uudelleen käytettäviksi. Sitten vasta huomasin, että ei vitsit, tämä uusi kangas on kyllä vaaleanviolettia, se oli vain kaupan valaistuksessa näyttänyt harmaalta. Sen jälkeen kävin Prismasta ostamassa harmaata pesukoneväriä, ja ompelin tyynyjen päälliset valmiiksi. Koska olen ollut armottoman väsynyt ja vauvan päiväuniajat ovat rajalliset, leikkasin kankaat sittenkin vanhojen päällisten mukaan ja  kaasutin ompelukoneella menemään vähän turhankin lujaa. Istuinpäällisistä ei tullut yhtään muutomaisia ja värjäyksen jälkeen meillä oli vain neljä huonosti ommeltua mustikansinistä kangaspussia, tuhotut vanhat päälliset, tummansininen runko ja lyttään painuneet selkänoja- ja istuintyynyt. Into fiksailla käsinojia laantui viimeistään värjäysvaiheessa. Pyytelin kyllä anteeksi mieheltä, että tuhosin hänen sohvansa lopullisesti.


Seuraava vaihe oli siis huonekalukauppakierros. Hakusessa on sopivan hintainen ja kokoinen, kivan näköinen ja sopivan muhkea sohva vastapainoksi muuten siroille huonekaluillemme. Sellainen koko perheen löhöpaikka, jossa olisi kuitenkin kohtuullisen hyvä istua.


Mies bongasi Kodin 1:estä Dione-sohvan, minä taas olin laskeskellut, että Annon palasohvan saisi alle 400 eurolla. Dione olisi aika kohtalainen istua, mutta melko tyyriiseen hintaansa nähden sen ulkonäössä on kuitenkin minun silmääni jotain häiritsevää. Anno taas oli vähän liian kova löhöilyä ajatellen.

Sitten ehdotin Ikean Nockebytä, ennen joulua se olisi ollut tarjouksessa alle 700 e ja siinä on pussijousitetut tyynyt, mikä tekee siitä lokoisamman löhötä. Miestä puolestaan tökki sen verhoilun hinta-laatusuhde.


Sitten kurvattiin Finnlandiakalusteeseen, josta löytyi tällainen sohva. Koska meillä on tietyt rajoitteet sohvan koolle, olisi kuvan mallia pitänyt modifioida. Tämä ylittäisi budjetin, mutta täytyy sanoa, että tässä huomasi selkeästi laatueron edullisempiin sohviin. Pussijousitetut ja höyhentäytteiset tyynyt olivat suorastaan autuaalliset istua, ja puisilla jaloilla ulkonäkökin olisi ok, joskin tykkäisin vielä enemmän, jos runko olisi ohuempi, jolloin sohva olisi pehmeän näköisen lisäksi ilmavampi. Mutta sohva olisi Suomessa tehty, mikä ainakin minulla herättää enemmän halua laittaa sataset likoon.

Eilen aloin taas pohtia budjetimpia vaihtoehtoja. Jospa panostaisimme sitten kun on taas enemmän rahaa, koska ei ole kiva pistää monta sataa euroa johonkin semikivaan. Kävin läpi huutiksen ja torin valikoimat ja piipahdin SPR:n Kontissa. Jospa laittaisimmekin meidän vintagesohvan pääsohvaksi ja ostaisimme kakkossohvan paikalle jonkun, jonka voisi sitten myöhemmin sijoittaa jonnekin muualle talossa. Tämä rottinkinen 30 euron sohva oli mieluisin siitä valikoimasta, tosin sekin vaatisi taas pientä verhoilua. No meillähän piisaa liilaa puuvilllaa. Miehen mielestä tämä on terassikaluste, joten seikkailumme sohvakaupoissa jatkuu.


No uudella reissulla  sitten ajeltiin vähän tyyriinpiin myymälöihin eli Vepsäläisen ja Iskun valikoima tarkistamaan. Ulkonäön puolesta meille olisi Vepsäläiseltä kelvannut melkein mikä vain huonekalu, ne on aaah niiiiiiiiiiin ihania, mutta tuo ylin ja toiseksi ylin olivat oikeastaan ainoat, mikä menisivät budjettiin ja ulkonäön puolesta sopisivat meidän olkkariin melkein ärsyttävänkin hyvin. Nolotti vaan koko ajan kysellä halvimpien verhoiluvai
htoehtojen hintoja ja varoa, ettei vauva kuolaisi kalliiden sohvien päälle. Jos sen valitsisimme, jäisimme edelleen vaille löhösohvaa eli siitä tulisi varmaan välivaihe ennen sitä laiskanlinnaa. Iskussa oli samanhenkinen vähän muhkeampi sohva, jolla oli kyllä kiva istua, mutta sen verran kapea se oli, että emäntä tippuisi lattialle, jos isännän viereen yrittäisi. Nuo napit ja jalkojen malli ovat ihan tosi kivat! tykkään! Mutta tulisiko olkkarista sitten liian retrokeskeinen...vaikka meillä onkin paljon 60-luvun tuotantoa, olen kuitenkin pohjimmiltani ensisijaisesti muotoilukeskeinen. Tulisi ehkä tylsän näköistä, jos kaikki olisi liiankin hyvin yhteensopivaa.

Iskussa oli myös alennuksessa alla oleva sohva, joka olisi edullisempi versio pussijousitetusta ja höyhentäytteisestä sohvasta. Tähän saisi jalat vaihdettua, muttei muistaakseni puisia pyöreitä vaan sellaiset kantikkaat, jotka taas vievät mieleni kaukaiselle 90-luvulle.


Vielä bonuksena askon sohva, jossa oli ulkonäössä jotain kivaa ja istuminenkin hauskaa.

No joo, tulipa sepustus. Ollaan varmaan ilman sohvaa kunnes palaan töihin :D Ja ehkä sen jälkeenkin kun ei osata tehdä valintaa ja kuitenkin ryhdytään edelleen piheiksi eikä hankita sitä mikä eniten himottaa. Tai pelätään niitä oksuja, pisuja ja piirustuksia.

perjantai 9. tammikuuta 2015

Vuosi 2014















 Vauvan nukkuessa kävin hetken läpi viime vuoden valokuvia ja tuli mieleen, että olipa vain erilainen vuosi! Sekin vuosi, kun ostimme talon ja vietimme häitä, oli niitä mieleenpainuvia, kuten myös ne vuodet, joista osan olen asustellut ulkomailla. Lyhyesti voisin kiteyttää, että viime vuonna olin raskaana, tein mieheni kanssa ikimuistoisen reissun Japaniin ja tulimme vanhemmiksi pienelle pojalle, johon olemme saaneet nyt kuluneet kuukaudet tutustua. Järjestimme nimijuhlapippalot, remppasimme alakerran vessan ja olohuoneen sekä teetimme uuden katon. Pari vuotta sitten istutetut karhunvatukka ja pioni tuottivat lopultakin satoa ja kukkia. Olen neulonut paljon, tutustunut uusiin ihmisiin. Samalla sekä oppinut että unohtanut itsestäni asioita. Millainen vuosi teillä muilla on ollut?



keskiviikko 31. joulukuuta 2014




Ennen joulua pikkuhepullemme tuli täyteen 7 kuukautta. Voi kun aika kuluu niin vauhdilla! Jokseenkin samana päivänä pääsimme näkemään myös ensimmäisen pikku hampaan, joka siitä asti on vähitellen kasvanut mittaa ja olenpa tuntenut sen jo imettäessäkin. Auts.

Kuluneen kuukauden aikana otimme käyttöön syöttötuolin ja se on ollut kyllä lystiä kun pieni poika istuu meidän kanssa ruokapöydän äärellä. Tiskirätti on tosin saanut viuhua sen jälkeen, aika sotkun tuo kaveri saa aikaan :D Syömäpuuhissa on tapahtunut edistystä - ruoka kiinnostaa meidän poikaa! Kovin paljoa hän ei edelleenkään halua ottaa sitä suuhun, mutta varsinkin kaikki mitä minä syön on mielenkiintoista. Konvehditkin pitäisi nykyisin syödä salassa. Pojan pinsettiote on kehittynyt hurjaa vauhtia, joten sormiruokailu on nyt paljon helpompaa kuin mitä ensimmäiset kokeilumme olivat. Eri mautkin menevät sillä tavalla suuhun paljon helpommin kuin soseutettuna. Eli luulenpa, että kyllä tämä tästä. Hätäilyni asian suhteen taisi liittyä enemmän siihen, että luulin vauvojen vetäisevän täyden pilttipurkin tyyliin kolmannella syöttökerralla ja niin kai jotkut tekevätkin. Meillä syömistä vaan pitää harjoitella vähän kauemmin.

Yöuniasia ei ole erityisemmin edennyt, mutta olemme tulleet siihen pisteeseen, että jonkinlaista unikoulua on kokeiltava. Tai haluaisin ehkä unikoulun sijaan kutsua sitä vauvan itsenäisen nukahtamistaidon helpottamiseksi. Katsotaan miten meidän käy!

Ihaninta viime viikoissa on ollut vauvan kaiken kehityksen seuraaminen, sillä pojasta on tullut tosi hauskaa seuraa. Sellainen hassu pieni vauvahuumorintaju ja tapa kommunikoida on vaan niin hurmaavaa. Viime viikoina poikaa on erityisesti huvittanut portaiden nousu ja muiden ihmisten portaiden nousun katselu, pesumerkintälaput, äänen tuottaminen eri menetelmillä, suihkussa käyminen, lelut ja leikkiminen. Sanavarastossa ovat äiti, isi, ei, mennään ja tissi. Eilen poika treenasi ensin äiti tissi- sanayhdistelmää, kunnes päikkärien jälkeen vaihtoi sen isi tissi-yhdistelmään :D ei voinut kun nauraa! Meidän vauva panostaa selvästi enemmän verbaalisuuden treenaamiseen kuin liikkumisen.

Vauva heräsi, joten käsky käy!

torstai 25. joulukuuta 2014

Hauskaa joulua!










Hauskaa joulupäivää kaikille! Meillä oli mukava ja rento aatto, jota saimme nautiskella sopivasti joulukuntoon saadussa alakerrassamme. Meillä on jo lähes perinteeksi muodostunut, että juuri joulun alla tsemppaame jonkin huoneen remontissa ja tänä vuonna se oli olohuone. Kaikki ei ole vielä valmista, mutta sen verran valmista kuitenkin, että pystyimme tuomaan huoneeseen kuusen ja tyhjäämään takkahuoneesta ylimääräiset huonekalut. Saimme siis samalla kertaa taas kaksi huonetta käyttöön. Pakko sanoa, että joulujuhlan tuntua lisää sitä edeltänyt kaaos! :D

Kuten kuvista näkyy, valitsimme lopulta Arne Jacobsenin suunnittelemaa kuosia Boråsilta. Sen vihreä sävy on kaunis, tosin ei ehkä briljantti meidän tiikkisten huonekalujen kanssa, mutta viisaasti valituilla tekstiileillä saamme varmasti hyvän kokonaisuuden aikaan. On kyllä helpottunut olo kun tiivis remppapuristus on loppusuoralla.

Meidän pikkumieskin tuli 7-kuukautiseksi joulun alla. Kaveri heräsi juuri ja on niin suunnattoman kiinnostunut näppäimistöstä,että taidan jatkaa vauvakuulumisisista toisen kerran.

lauantai 20. joulukuuta 2014

Adventtikalenterin luukku nro 4







Viimeisestä luukusta putkautan tulivuorikeksien reseptin!
125 g margariinia
1 dl sokeria
1 muna
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl spelttijauhoja
1 tl leivinjauhetta
2-3 rkl kaakaojauhetta
yhden appelsiinin raastettu kuori
100 g valkoista suklaata
Turkinpippurirouhetta

Margariini ja sokeri vaahdotetaan, jonka jälkeen lisätään kananmuna. Lopuksi lisätään kuivien aineiden seos ja laitetaan taikina kylmään jähmettymään. Taikina kaulitaan ja siitä leikataan terävällä veitsellä tulivuoren muotoisia kuvioita, jotka paistetaan 200 asteessa noin 8 minuuttia. Tulivuorikuvion leveys on noin 10 cm ja korkeus 6,5 cm. Näillä mitoilla taikinasta tulee noin 25 keksiä.

Varsinkin jos laittaa joukkoon spelttijauhoja, kannattaa paistoaikaa tarkkailla ahkerasti, ne kun kärähtävät herkästi! Valmiit keksit koristellaan sulatetulla valkosuklaalla ja turkinpippurirouheella. Kannattaa säilyttää viileässä, ettei suklaa pehmene! Ja parhaita vasta seuraavana päivänä :)

lauantai 13. joulukuuta 2014

Adventikalenterin luukku nro 3






Kolmannen luukun takaa paljastan ohjeet painetulle ja kirjotulle kuutaululle!

Tarvikkeet:
puuvillakangas (valkoinen)
kirjontakehys, jonka halkaisija n. 19 cm
neula ja kirjontalankaa
tussi
mustesuihkutulostin ja siirtokuvatulostuspaperia (esim. Clas Ohlson) TAI lasertulostin, kopiopaperi ja esim. art medium-siirtokuva-aine, jälkimmäisen vaihtoehdon tosin totesin huonommaksi.

Tallennetaan netistä näpistetty tai itse otettu kuu-aiheinen kuva ja käännetään se esim. paintilla tai photoshopilla peilikuvaksi pystysuunnassa. Laitoin myös valmiiksi käännetyn kuvan tuohon yläpuolelle, se on aika hyvän kokoinen jos valitaan kuvatulostuksessa täyden sivun kuva, ts. kuvasta tulee hieman kehystä suurempi.Tulostetaan kuva A4-kokoisena ja painetaan se siirtomenetelmästä riippuen valmistajan ohjeella puuvillakankaalle, joka on leikattu isommaksi kuin kirjontakehys. Tarvittaessa silitetään jos paino-ohje niin sanoo.

Hahmotellaan haluttu teksti tussilla kuun päälle ja  pingotetaan kangas kehykseen. Toinen vaihtoehto on lisätä teksti jo ennen tulostamista kuvaan. Ja sitten vain kirjomaan! Minä valitsin tekstiksi I love you to the moon and back ja keräilin fontti-inspistä pinterestistä, tosin lopputulos ei ollut niin näyttävä kuin visioni. Kivaa mielestäni on myös, jos tekee tekstistä persoonallisen omalla käsialalla! Kirjontalangan säikeitä käytin aina 2-3. Lopuksi kannattaa vielä varmistella pingotuksen kireys ja kiinnittää kankaan reunat nurjalle puolelle taulua.



lauantai 6. joulukuuta 2014

Adventtikalenterin luukku nro 2






Luukku nro 2 esittelee ihka ensimmäisen neuleohjeeni! Vauvan lainapiposta inspiroitunut myssy sopii hyvin ainakin meidän 6-kuukautiselle poikavauvalle, joten mikäli vauvan pää on suunnilleen keskivertokokoa, luulisin tämän menevän päähän vielä lopputalven.

Tässäpä siis toivon mukaan toteuttamiskelpoinen ohjeeni:
 Tarvikkeet: Isager Alpaca1 kaksinkertaisena (1 kerä riittää, jos osaa aloittaa kerän molemmista päistä, minä en osannut, joten käytin kahta kerää) ja sukkapuikot nro 3. Myös alpaca 2 sopii Isagerin langoista varmasti. Alpaca 1 vaan oli niin ihanan pehmeää, etten voinut vastustaa kiusausta käyttää sitä.

Luodaan sukkapuikoille 70 s.
1-4. Krs:neulotaan oikein nurin kerroksen alusta loppuun suljettua neulosta.
5-8. Krs: lisätään oikea silmukka jokaisen oikean silmukan jälkeen eli *o o n*
9-12. Krs: lisätään nurja silmukka jokaisen nurjan jälkeen eli *o o n n*. Tarkista, että silmukoita on yhteensä 140!
Lisäysten jälkeen voi halutessaan aloittaa palmikkokuvion pipon etureunaan keskelle. Neulotaan muuten kaksi oikein kaksi nurin mallikertaa kunnes työn pituus on 14 cm.
Tällöin päätellään 30 silmukkaa lakin takapuolelta symmetrisesti suhteessa edessä olevaan palmikkoraitaan ja neulotaan toinen korvaläpistä seuraavasti:

Poimitaan puikolle 30 silmukkaa. Ensimmäiset 2 krs neulotaan 2 o 2 n mallikertaa, jonka jälkeen aloitetaan kavennukset siten, että joka toinen kerros aina puikon alusta neulotaan 2:n ja 3:s silmukka yhteen ja puikon lopusta 2:n ja 3:s viimeinen. Ensimmäinen ja viimeinen silmukka neulotaan aina työn oikealla puolella oikein ja nurjalla nurin. Kavennuksia jatketaan, kunnes jäljellä on 4 silmukkaa. Tällöin aloitetaan nyörin neulominen (ohje dropsin sivuilta):

Neulo seuraavasti: *1 o, tuo lanka työn eteen, nosta 1 s nurin neulomatta, vie lanka takaisin työn taakse*, toista *-* vielä kerran. Neulo kaikki kerrokset samalla tavalla. 
Tällä tavoin syntyy pyöreä nyöri. Päätä s:t, kun nyörin pituus on n. 15 cm. 

Kun korvaläppä on valmis, päätellään työn edestä 50 silmukkaa ja jatketaan edellisen tavoin toinen korvaläppä lopuista 30 silmukasta.

Lopuksi Langanpätkät päätellään ja päälaen silmukoiden läpi vedetään lanka, joka kiristetään mahdollisimman tiukalle. Päälaelle tein n. 4 cm halkaisijaltaan olevan lankatupusun.

Palmikko (kts myös kuva, en ole varma, osasinko tehdä ohjetta oikein): 
1-4.krs: 2 n 2o 2n 2o 2n
5. krs: 2n 2 s apupuikolle työn eteen, 1 n, apupuikon silmukat 2 o, 1s apupuikolle työn taakse, 2 o, 1 n apupuikolta, 2 n
6. krs: 3 n, 2 silmukkaa apupuikolle työn eteen, 2 o, 2 silmukkaa apupuikolta oikein, 3 n
7. krs: 2 n,1s apupuikolle työn taakse, 2 o, 1 n apupuikolta, 2 silmukkaa apupuikolle työn eteen, 1 n, 2 silmukkaa apupuikolta oikein, 2 n

Kiitos kaikille ohjetta kokeileville ja anteeksi jos ohjetta noudattaen homma ei ihan mene putkeen!