Meidän 1-v

Virallisena juhlapäivänä äitin ja isin kanssa syötiin suklaakakkua

Sitten juhlittiin vielä kavereidenkin kera

After party

Meidän pieni floristin alkumme. Ensimmäisten sanojen joukossa on muuten ollut kukka!

Pikku miehemme synttäribileistä on jo pari kuukautta aikaa ja edellisestä blogipäivityksestä sitäkin enemmän. Pohdin, mahtaako täällä kukaan enää edes jaksaa roikkua odottamassa uusia kuvia :D

Keväällä huomasimme yllätyksen - meille tulee jouluvauva! Pahoinvointi iski jälleen kerran päälle ja kaikki mahdollinen ylimääräinen kuten blogin ylläpito sai jäädä. Iltaisin pojan nukahdettua en voinut kuvitellakaan tekeväni muuta kuin nukkua ja päiväuniajat piti käyttää kotitöihin. Jos edellisessä raskaudessa pahin pahoinvointi helpotti about 23-viikolla niin nyt taisin päästä vähemmällä, sillä jo viikko 16 alkoi tuntua aikas hyvältä, liekö kiitos meidän huipun Tanskan matkan.

Pojan taidot varsinkin söpöstelyssä tuntuvat kasvavan koko ajan. Kuvittelin etukäteen, että vauvavuoden päättyminen olisi jotenkin surullinen hetki, mutta kaikkea muuta, aivan innolla odotan, mitä poika seuraavaksi oppii. Ensimmäiset askeleet hän otti pari päivää synttäreiden jälkeen ja sen jälkeen vauhti on pikku hiljaa kasvanut. Myös sanojen harjoittelua tehdään meillä kovasti. Tällä hetkellä käytetyimpiä ovat äiti, isi, anna, mennään, kukka, kakka, ei, tissi, syliin, vesi ja kikkuu. Ei niin selvästi lausuttuja sanoja, joita kuitenkin päivittäin toistetaan, ovat mm. yksi, kaksi, kolme, kengät jalkaan ja mikro. Muita mieleen tulevia sanoja joita on treenattu ovat koira, kissa, hissi, banaani, korkea.

Tällä hetkellä mielipuuhia ovat kirjojen lukeminen ja katselu, liukumäestä laskeminen, pehmolelujen halaaminen, kukkien kerääminen, lattian lakaisu, kylpeminen, äitin ja isin kanssa hassuttelu ja rahojen pujottaminen säästölippaaseen. Niin ja tavaroiden levittäminen, pyykkitelineen tyhjäys ja kaikenlainen muu sotku ja kaaos :D

 Kesälomareissulla näimme jossain Sevettijärven ja Sodankylän välillä myynnissä puusta tehtyjä kärpässieniä, mutta automme oli ladattu niin täyteen tavaraa, ettei sellaista voitu hankkia. Mutta ihana mieheni lupasi sahata pihakoivusta jääneestä pöllistä meille oman tatin. Ja niin hän tekikin! Siinä säilyy mukava muisto puustamme. Valmiin sienen maalasin kärpässieneksi, vaikka aika herkullisen näköinen se oli puupinnallakin.

My husband made this mushroom from the birch tree which we had in the garden but were forced to cut down earlier in the spring. Now we can keep a little memory from the tree!

Tässä olisi vielä kootut kesäkukkakimppukuvani...kovin montaa eri sorttia ei meidän pihasta löydy. Haaveissa on kasvattaa varsinkin loppukesällä kukkivien kukkien määrää. Lisäksi osa istutuksista kaipaisi kukkimisensa jälkeen kasveja, jotka peittäisivät niiden ryvettyneet varret. Saa antaa vinkkejä näteistä loppukesän kasveista, jotka olisivat perinteisiä ja vanhempien pihojen lajeja!

Vielä muutama viikko sitten olin jonkinasteisessa pihakriisissä. Kaadatimme nimittäin kaksi isoa koivua, joista toinen kasvoi miltei talossa kiinni ja toinen naapureiden ulkorakennuksissa. Vaikka etenkin toisen kaatoon olin henkisesti varautunut jo pitkään ja tiesin, että ei ole mitään järkeä antaa niiden lahottaa ulkoverhoilua ja sammaloittaa kattoa, olin aivan yllättävän harmistunut pihalla tapahtuneesta muutoksesta. Myös sisällä talossa maisemat muuttuivat aika radikaalisti. Sen vuoksi antaisin vinkin muille, että jos on tällainen puunhalaaja kuin minä, kannattaa pihalla tehdä ennen puuhaan ryhtymistä useamman vuoden puunhoito- ja kaatosuunnitelma. Kannattaa miettiä, mitkä puut ovat näkymien, valon ja suojaisuuden kannalta oleelliset, ja jos jotkut on pakko kaataa, kannattaisiko kaataa vasta sitten kun on välttämätöntä ja sitä ennen antaa vaikkapa parin muun puun kasvaa isommaksi. Kannattaa myös tiedustella naapureiden puusuunnitelmista, sillä sen varaan ei voi laskea, että se naapurin puut aina suojaisivat näkymiä. Joten kannattaa siis olla omavarainen kauniissa puuyksilöissä. Myös se tuli huomattua, että vierekkäisistä puista se jäljelle jäävä saattaa muodoltaan olla vähän toispuoleinen, kun toisen kaataa. Puilla menee varsin kauan aikaa, ennen kuin ne kasvavat isoiksi, ja se seikka  on tällaisille visuaalisten asioiden perfektionisteille kuin minä vähän haastavaa.

Mutta nyt kun silmä on tottunut ja kaikki ihanat kasvit kukkivat, ei paha mieli enää vaivaa. Ehkä me kuitenkin pystymme tekemään myös muita kuin rumentavia toimenpiteitä tähän rehevään viidakkoomme :)

Keittiöön valmistuneisiin alakaappeihin olen tosi tyytyväinen ja tuskin maltan odottaa, että yläkaapit valmistuvat! Pitkän pohdiskelun jälkeen valittu lakkapinta on mieleinen myös. Pihan kanssa on ollut kovasti puuhaa, joten sisällä talossa asiat odottavat sateisia iltoja.

Joku aika takaperin osallistuin tutkimukseen, josta sai lahjakortin palkkioksi. T-luupihviä himoavan rakkaani harmiksi nimesin lahjakortin sisusturahakseni, jolla sitten hankin nuo tuokio-kulhot ja täydennyksen joululahjalaseihini. Voi kun pian ehtisi järjestää pienet puutarhajuhlat, sillä olisi tosi ihanaa kattaa nätisti ulos!

Part of the kitchen cupboards is now finished and the rest of them is waiting for rainy evenings - we have been working hard with all the garden stuff so things inside the house have been left alone a little bit.

I participated one inquiry and got a gift card for reward. With that I got some new kitchen ware :)

Oravanpoikasten lisäksi pihassamme viihtyy siili - eikä ihme, sillä meillä piisaa pitkää pusikkoa, lehtiä, risuja ja nilviäisiä!

Sunnuntaina kun tulimme autolla pihaan, huomasin, että istutuslaatikossani pöllyää oikein kunnolla. Pikku orava häntä villisti viuhtoen  siellä tonki ympäri laaria ihan innosta täristen juuri istuttamiani siemeniä. Ei sille voinut olla vihainen :D

Kevään aikana on vielä pähkinä purtavana julkisivujen maalauksen kanssa. Eteläjulkkari on huonossa kunnossa, muut sivut vain paikoitellen, joten olemme harkinneet, että jospa vaihtaisimme vain huonot laudat, ja muutoin maalaisimme uudestaan. Ongelma on kuitenkin se, että pintalaudoituksen ja vinolaudoituksen välissä ei ole tuuletusrakoa, mikä puolestaan saattaa altistaa talon rakenteita liialle kosteudelle. Toisaalta, jos ajattelee, että talo on sillä rakenteella selvinnyt jo 50 vuotta, niin jospa se selviäisi vielä vaikka 10-15 vuotta, jonka jälkeen talo kuitenkin pitäisi maalata taas uudelleen. Pikku mutkan matkaan tuo vielä lateksityyppinen maali, jolla talo on viimeksi maalattu - se siis pitäisi saada ERITTÄIN hyvin raaputettua pois ennen uutta maalia. Tämän hengittävyys-ongelman vuoksi kun emme halua maalata uudestaan muovimaalilla, ja vanhaan lateksiin taas ei meinaa mitkään perinnemaalit tarttua. Petroliöljymaali on meillä tällä hetkellä ykkösvaihtoehto, jollei oikeastaan jopa ainoa. Siitä löytyy sekä hyvää että huonoa kommenttia näiltä netin loputtomilta keskustelupalstoilta. Jos taas valitsimme uudelleen laudoittaminen ja ilmarakoa varten koolaamisen, pitäisi siirtää kaikkia ikkunoita ulommas, omaan arkkitehtuurin estetiikan näkemykseen kun syvällä olevat ikkunat eivät kuulu. Eli joka tapauksessa voin jo vähän ennustaa, että tekemistä ensi keväälle riittää! Mutta itsepä tämän talon halusimme :)

Jossain kivassa sisustuslehdessä joku oli ripustanut omenoita linnuille talviruuaksi. Siitä inspiroituneena innostuin minäkin ripustamaan yhden jouluompun pihan tinttien iloksi. Viikon se on siinä ollut, eikä ole kenellekään kelvannut. Liekö tottuivat syksyllä kotimaisiin hedelmiin, vai mistä kiinni...Eilen illalla kun katsoin ikkunasta, huomasin, että jänöpupu, joista muuten tykkään oikein kovasti, oli rouskuttamassa viime kesänä istuttamaani ruusupensasta. Kopistin ikkunaa, jonka jälkeen pupu säikähti ja siirtyi viinimarjapensaalle jatkamaan aterioimista. Isot varikset ja harakat tykkäävät myös ruokailla pihassamme, mutta niitä emme niin paljoa toivo vieraiksi, koska ne haittaavat pikkulintujen ruokailua ja ahmivat lintulaudan antimet hetkessä tyhjiksi. Välillä tulee melkein syyllinen olo, kun olen tällainen linturasisti, mutta niiden ruokahalu käy jo vähän kukkaron päälle.

Pitäisi varmaan käyttää kamerassa jalustaa, hankkia valovoimaisempi linssi tai odottaa kevättä kun näin rakeisia kuvia tulee. Mutta. Tässä on siis meidän rempattua takka/työhuonetta. Tästä ei varmaan näe, mutta tapetissa loikkii kasvien joukossa kettuja!

This weekend we have done lots of big and small things. We painted the kitchen floor - it was the 3rd and last layer of paint! We also cleaned the hobby room in the basement, started the painting work also with the kitchen cupboards, changed the car tyres, started the bird feeding season and celebrated my nieces birthday. I think we have a kitchen before Christmas! And we also had the first snow which makes me feel somehow positively inspired :)

Pikkuisen reilu vuosi ollaan nyt omistettu tupamme ja nähty mitä kaikkea pihassamme kasvaa. Varsinkin keväällä olin yllättynyt, kun niin monesta paikasta pukkasi kukkia  esiin! Syömistäkin pihastamme löytyy ihan kiitettävästi. Jos joku muuten kaipaa luumuja niin voi vinkata tänne, meillä on ylimääräisiä :)

Kävin viikonloppuna puutarhamessuilla ja innostuin etsimään netistä kaikkea siellä näkemääni hienoa ja vähän lisääkin. Kuvissa suosikkejani Kekkilältä, Ikealta, Nelson Gardenilta ja pioni.fi-osoitteesta. Kuvien pionien taimet ja pari puutarhakirjaa ostin kotiin viemisiksi. Ja jos edellisessä postauksessa olin Marrakech-hysteriassa, niin nyt olen pionihysteriassa :D

ps. katsokaa tämä linkki, eikö inspiroikin betoniaskartelua kokeilemaan?