17 neliötä

Kevään aikana on vielä pähkinä purtavana julkisivujen maalauksen kanssa. Eteläjulkkari on huonossa kunnossa, muut sivut vain paikoitellen, joten olemme harkinneet, että jospa vaihtaisimme vain huonot laudat, ja muutoin maalaisimme uudestaan. Ongelma on kuitenkin se, että pintalaudoituksen ja vinolaudoituksen välissä ei ole tuuletusrakoa, mikä puolestaan saattaa altistaa talon rakenteita liialle kosteudelle. Toisaalta, jos ajattelee, että talo on sillä rakenteella selvinnyt jo 50 vuotta, niin jospa se selviäisi vielä vaikka 10-15 vuotta, jonka jälkeen talo kuitenkin pitäisi maalata taas uudelleen. Pikku mutkan matkaan tuo vielä lateksityyppinen maali, jolla talo on viimeksi maalattu - se siis pitäisi saada ERITTÄIN hyvin raaputettua pois ennen uutta maalia. Tämän hengittävyys-ongelman vuoksi kun emme halua maalata uudestaan muovimaalilla, ja vanhaan lateksiin taas ei meinaa mitkään perinnemaalit tarttua. Petroliöljymaali on meillä tällä hetkellä ykkösvaihtoehto, jollei oikeastaan jopa ainoa. Siitä löytyy sekä hyvää että huonoa kommenttia näiltä netin loputtomilta keskustelupalstoilta. Jos taas valitsimme uudelleen laudoittaminen ja ilmarakoa varten koolaamisen, pitäisi siirtää kaikkia ikkunoita ulommas, omaan arkkitehtuurin estetiikan näkemykseen kun syvällä olevat ikkunat eivät kuulu. Eli joka tapauksessa voin jo vähän ennustaa, että tekemistä ensi keväälle riittää! Mutta itsepä tämän talon halusimme :)

Jossain kivassa sisustuslehdessä joku oli ripustanut omenoita linnuille talviruuaksi. Siitä inspiroituneena innostuin minäkin ripustamaan yhden jouluompun pihan tinttien iloksi. Viikon se on siinä ollut, eikä ole kenellekään kelvannut. Liekö tottuivat syksyllä kotimaisiin hedelmiin, vai mistä kiinni...Eilen illalla kun katsoin ikkunasta, huomasin, että jänöpupu, joista muuten tykkään oikein kovasti, oli rouskuttamassa viime kesänä istuttamaani ruusupensasta. Kopistin ikkunaa, jonka jälkeen pupu säikähti ja siirtyi viinimarjapensaalle jatkamaan aterioimista. Isot varikset ja harakat tykkäävät myös ruokailla pihassamme, mutta niitä emme niin paljoa toivo vieraiksi, koska ne haittaavat pikkulintujen ruokailua ja ahmivat lintulaudan antimet hetkessä tyhjiksi. Välillä tulee melkein syyllinen olo, kun olen tällainen linturasisti, mutta niiden ruokahalu käy jo vähän kukkaron päälle.

Pitäisi varmaan käyttää kamerassa jalustaa, hankkia valovoimaisempi linssi tai odottaa kevättä kun näin rakeisia kuvia tulee. Mutta. Tässä on siis meidän rempattua takka/työhuonetta. Tästä ei varmaan näe, mutta tapetissa loikkii kasvien joukossa kettuja!