Vielä muutama viikko sitten olin jonkinasteisessa pihakriisissä. Kaadatimme nimittäin kaksi isoa koivua, joista toinen kasvoi miltei talossa kiinni ja toinen naapureiden ulkorakennuksissa. Vaikka etenkin toisen kaatoon olin henkisesti varautunut jo pitkään ja tiesin, että ei ole mitään järkeä antaa niiden lahottaa ulkoverhoilua ja sammaloittaa kattoa, olin aivan yllättävän harmistunut pihalla tapahtuneesta muutoksesta. Myös sisällä talossa maisemat muuttuivat aika radikaalisti. Sen vuoksi antaisin vinkin muille, että jos on tällainen puunhalaaja kuin minä, kannattaa pihalla tehdä ennen puuhaan ryhtymistä useamman vuoden puunhoito- ja kaatosuunnitelma. Kannattaa miettiä, mitkä puut ovat näkymien, valon ja suojaisuuden kannalta oleelliset, ja jos jotkut on pakko kaataa, kannattaisiko kaataa vasta sitten kun on välttämätöntä ja sitä ennen antaa vaikkapa parin muun puun kasvaa isommaksi. Kannattaa myös tiedustella naapureiden puusuunnitelmista, sillä sen varaan ei voi laskea, että se naapurin puut aina suojaisivat näkymiä. Joten kannattaa siis olla omavarainen kauniissa puuyksilöissä. Myös se tuli huomattua, että vierekkäisistä puista se jäljelle jäävä saattaa muodoltaan olla vähän toispuoleinen, kun toisen kaataa. Puilla menee varsin kauan aikaa, ennen kuin ne kasvavat isoiksi, ja se seikka on tällaisille visuaalisten asioiden perfektionisteille kuin minä vähän haastavaa.
Mutta nyt kun silmä on tottunut ja kaikki ihanat kasvit kukkivat, ei paha mieli enää vaivaa. Ehkä me kuitenkin pystymme tekemään myös muita kuin rumentavia toimenpiteitä tähän rehevään viidakkoomme :)
2 kommenttia:
Voihan sen ajatella niinkin, että myrsky olisi voinut kaataa ne puut ja silloin olisi harmittanut vielä enemmän, jos olisivat kaatuneet rakennusten päälle.
Meillä on pari hoitamatonta valtavan suurta omenapuuta, jotka eräs satokeskeinen henkilö haluaisi kaataa ja minä vastustan, kun en halua katsella naapuria sen enempää kuin on pakko. Vaikka paritaloelämä mukavaa muuten onkin, niin kyllä täällä kytätään jatkuvasti mitä kukakin pihallaan tekee. Tekisin muurin, jos se vaan olisi luvallista.
Heh, no on tässä omakotikeskittymässä löytynyt minustakin sisäinen syrjäkylistä haaveilija :D Elämä vaan on niin paljon helpompaa kun työt, palvelut ja julkinen liikenne löytyvät läheltä. Mutta tulipa mieleen, että ainakin Irlannissa monilla oli kirjaimellisesti muurin reunustama piha! Korkeat tiiliseinämät pienen rivaripihan ympärillä.
Lähetä kommentti