Pikkuihmiset

Aika on kulunut vauvan syntymän jälkeen aivan supernopeasti. Tyttö on jo kuusi viikkoa! Tänään ulkoiltiin vähän pihassa ja käytiin pitkästä aikaa leikkikentälläkin.

Kokonaisuudessaan meillä on tämän uuden elämän alku mennyt hyvin. Varsinkin päivät ovat sujuneet yllättävän hyvin, yöt ovat sitten asia erikseen. Vauva on yleensä rauhallinen ja nukkuu paljon päivällä, mikä on helpottanut isoveljen sopeutumista tilanteeseen. Ne hetket, kun molemmat tarvitsisivat syliä samanaikaisesti ovat silti rankkoja. En ole niihin vielä tottunut, liekö totunkaan.  Välillä on myös tullut kyseenalaistettua, onko kolmessa kerroksessa asumisessa mitään hyvää. Ehkäpä se on merkki siitä, että rutiineja pitäisi vielä kehittää ja kantoliinan käyttöä treenata.

Yöllä alkaa aina toinen elämämme. Ensimmäisen kuukauden vauva valvoi, söi, pulautteli, kakkaili ja muuten vaan kaipasi levottomana seuraa aina puolesta yöstä kolmeen tai aamuneljään. Viimeisen viikon aikana settiin on tullut lisäksi lohduton itku, jonka arvelen johtuvan vatsavaivoista. Jospa ne helpottaisivat kolmannen kuukauden alkaessa? Ainakin isoveljeln itkuisuus väheni tuolloin. Valvominen ottaa koville, mutta silti tuntuu, että on hyvä asia, että vauva itkee nimenomaan yöllä, jolloin ehdin keskittyä häneen kaikessa rauhassa sataprosenttisesti ja omia hänet vain itselleni.

Tällaisia kuulumisia siispä meille!