"muuten vaan-lahja"

Ystäväni kävi eilen ja antoi nätisti käärityn paketin. Kortissa luki, että kyseessä on "muuten vaan-lahja", ja paketin sisällä oli tuo kuvissa oleva pussukka herkkuineen. Se on aivan herttaisimpia saamiani lahjoja, ja olen varma, että antajakin on maailman herttaisimpien valiojoukkoa. Emme ole kovin kauaa tunteneet, joten oli sitäkin hauskempaa saada lahjaksi nimenomainen lahja, sillä olen heikkona pussukoihin, joissa on juuri tuollainen sulkemismekanismi.

Sain kerran yhdeltä toiselta kaveriltani hänen vanhan kännykkänsä, joka on sellaista avattavaa mallia. Siitäkin saa jotain hassua mielihyvää, kun aukoo ja sulkee sen kantta. Varsinkin se vaihe juuri ennen kuin se loksahtaa kiinni.

*

Pohdin yhtä asiaa, nimittäin vuosipäiväasiaa. Periaatteessahan jokainen päivä on jonkun elämän asian vuosipäivä, mutta sitten on sellaisia vuosipäiviä, jotka voisi ainakin kuvitella muistavansa ikuisesti. Sellaisia, joista ei ole ihan varma, onko ne iloisia vai surullisia, jotka toisaalta haluaisi unohtaa, mutta toisaalta ei luopuisi edes hampaat irvessä. Ne on jotain, mistä ei tiedä laisinkaan, miten niihin voisi suhtautua, vaikka kuinka järkeilisi, että ne ovat vain päivämääriä, pieniä yksittäisiä historiankirjoja omasta pienestä elämästäni. Vähän niinkuin pähkinäsaaren rauha ja YYA-sopimus miniformaatissa. Katuakaan en myöskään voi, koska jos palaisin alkuperäiseen päivään, tekisin aivan saman ratkaisun, sillä vaikka järkiasioissa olen melkein liiankin joustava, tunneasioissa olen melkoinen jääräpää.