pohjoisen retki

Viikonloppu oli niin loistava, ettei enää ketuta yhtään ja pyykitkin olivat kuivuneet sillä aikaa. Pohjoinen on minulle vähän tuntemattomampaa Suomea, joten olin kavereita morjestamassa uteliaalla mielellä. Mielestäni kotimaan matkoja ei pidä yhtään väheksyä! Vaikka kävimmehän me ulkomaillakin, tosiaan. Kaukana Haaparannassa. Vuosi sitten sain joululahjaksi Kahlekuningas-elokuvan, ja sen nähtyäni mielenkiinto Tornio-Haaparannan kaksoiskaupunkia kohtaan on ollut aika suuri. Kaupunkisuunnittelumielessäkin oli kiehtova nähdä, miten häilyvältä kahden valtion raja niiden kaupunkien välillä tuntuu. Ja silti kulttuuri ja kieli ovat eri.

Kemin seutu oli paljon eksoottisempi kokemus, kuin mitä etukäteen ajattelin. HUOM, seuraava on vain minun kokemuksiani ja hyvin lyhyeltä ajalta. Voin siis olla väärässä ja voin sen myös myöntää, jos joku on eri mieltä.

Ihmiset vaikuttivat ystävälliseltä ja rempseiltä, mikä on aina mukavaa. Mutta se kiero huumori, kerta kaikkiaan, vaikka mielestäni minulla on suhteellisen hyvä prosessori eri tyyppisen huumorin suhteen, tajusin vitsit vasta vartin päästä. Puheliaisuus ja juoppous ei myöskään tunnu hyvältä yhdistelmältä, sillä edes Lempäälä-Tampere-linjan bussissa en ole kokenut vastaavaa.

Hulvattomin elämys oli kaikesta huolimatta bussimatka Kemistä Haaparantaan. Vaikka systembolagetiin menossa ollut kanssamatkustaja valistikin äänekkäästi, että hän on ammattimies, ja että siinä bussissa ei ole tunnelmaa, olin eri mieltä. Vastaavalla nyssellä olen päässyt viimeksi matkustamaan muinoin Liettuassa, ja se on sääli, koska vintage-autot ovat ihania!!