torstai 1. tammikuuta 2009

A trip across the sea


This week started with a boat trip to Stockholm. I made some notifications: the toilets in the cabins are bigger than mine at home. In a way that shows that I've got a cool, minimal and ecological way of living but on the other hand it is a bit annoying. An other notification I made is about my personality as a traveller. I hate to look like a tourist or anything similar with Mr. Bean on his trip in France. I don't want to ask too definite questions to show how little I know nor that I'm lost although I would be. I want to be an elegant world-around-traveller, cultural genious and more than a tourist.
*
Lupailin eräälle suomea taitamattomalle lukijalle uuden vuoden lupauksena, että kirjoittaisin tekstiä myös englanniksi, joten yritän välillä tehdä sitäkin. Pelkään vain paljastavani englannin kielen heikkouteni...Samaan asiaan oikeastaan liittyy itsekriittinen huomio, jonka tein alkuviikon paattireissulla Tukholmaan: esimerkiksi turisti-infossa en halua kysyä liian tarkkaan asioita, jotten paljastaisi tietämättömyyttäni. Ylipäätään sana turisti on jokseenkin vastemielinen, jotenkin juntahtava termi. Haluan antaa ulospäin kuvan kosmopoliitista maailmanmatkaajasta, joka ei hämmenny mistään, joka ei eksy, ja jos eksyisikin, se olisi vain tie parempaan seikkailuun. Joskus se vaatii mm. lentokenttien pohjapiirosten tutkimista etukäteen netistä, jotta voi uudellakin kentällä liikuskella kuin vanha tekijä. Haluan näyttää, että tiedän, mitä olen tekemässä. Pahinta tälle turhamaiselle persoonallisuuspiirteelleni olisi varmaankin olla osakkaana jätti-isossa turistiryhmässä, joka vaikuttaisi mansikkapeltoon eksyneeltä lehmälaumalta.

6 kommenttia:

Hilja kirjoitti...

Joo aika sama juttu täällä,mäkin tahtoisin kovasti olla sellanen rento reissumies ja tyylikäs kosmopoliitti, mut oikeasti oon aina eksyksissä ja ihan pihalla että mihin kuuluu mennä ja mitä tehdä ja apua mistä täältä pääsee pois. Nykyään jo vähän vitsaillaan sillä kun johonkin lähdetään että kansainväliset seikkailijat taas lähdössä matkaan..

Peanut kirjoitti...

Pätee moneen tuttuunkin paikkaan. Huomaan jopa kahviloissa yrittäväni näyttää siltä, kuin kuuluisin kalustoon. Niin kuin muka tuntisin oloni rennoksi isossa kahvilassa vieraiden ihmisten keskellä. Ehei, sisäinen lapseni parkuu äitiä.

Milka kirjoitti...

Voi, olen aivan samanlainen. En halua missään pysähtyä tuijottamaan opastaulua, kysyä neuvoa tai pyöritellä päätäni (tai itseäni) sen näköisenä, että etsin jotain. Haluan näyttää siltä, että olen ollut täällä ennenkin ja tiedän miten täällä toimitaan ja kuljetaan. Toisinaan aika stressaavaa :D

Pai kirjoitti...

Minäkin! Välillä piilottelen kameraa ja mietin kehtaisko ottaa tästä kuvan...:D

Matkojen suunnittelu on jo minulle puolet matkasta, joten selvittelen mieluusti jo kotona osoitteet ja melkeen jopa kävelyreitit kartalta, mutta siltikin tuntuu, että näytän ihan turistilta :D

tuikkis kirjoitti...

Eiköhän lähdetä heti yhdessä matkalle! Se vasta olisikin katastrofi, minä seuraisin perässä ja ripottelisin leivänmuruja poluksi ja välillä käytäisiin kulman takana lukemassa salaa karttaa.
Kerran otin kartan mukaan Helsinkiin, kun etsin yhtä uutta paikkaa ja luin sitä ihan väärin päin kassinpohjalta, eihän sitä nyt voinut ottaa sieltä pois, eikä missään nimessä kysyä.

17 neliötä kirjoitti...

Hilja - vitsailu kyllä auttaa pahimpaan... :D

Peanut - joo, joka paikkaanhan tätä voi soveltaa. Kirjastossakaan ei kehtaisi suorilta kävellä hömppäkirjaosastolle.

Milka - kiva, etten ole ainoa!

Pai - niinpä! ja pyydän muka kaveria asettumaan kuvattavaksi hienon talon kohdalla, vaikka todellisuudessa haluan jonkun hienon parvekedetaljin ym. kaverin vierestä kuvaan...

Tuikkis - :D leivänmuruja en olekaan vielä kokeillu!