lunta tulvillaan

Tuo juurakkokuva jokseenkin hyvin voisi kuvata elämääni. Mutta moni asia on silti yksiselitteinen ja kiistatta mukava. Kuten minihiihtolomani eräänä iltana. Meitä oli kolme sisarusta ja yhden mies kun teimme hiihtoretken lumitunnelmaisessa metsässä. Kun palasimme vanhemmilleni, äiti oli paistanut lettuja ja isä lämmittänyt saunan. Lunta oli niin paljon, että olisi voinut hiihtää vaikka kuistille asti! Se on luksusta kaupunkiasujalle, joka miettii, miten raahata sukset kauas ladunvarteen.

Kadonnutta Edenin puutarhaa etsimässä

Tamperelaisella tehtaanjohtajalla ei ollut tarjota tehtaallaan riittävästi töitä 30-luvun laman aikana, joten tämä antiikin klassismiin ihastunut mies palkkasi 10 työmiestä tehtaalta rakentamaan roomalaisen kylpylän ja rinnepuutarhan tiluksilleen. Puutarha tuli suppaan, jonka pohjalla oli pieni lampi. Miehet ruoppasivat lammen, mutta jättivät keskelle pienen saaren, jonne johti rautasilta. Puutarhassa kasvoi monia eri lajeja, joista monet kuitenkin kuolivat sodanaikaisena kylmänä talvena.

Kylpylä ja puutarha valmistuivat pariskunnan hopeahääpäiväksi, ja paikalle saapui paljon vieraita. Puutarha oli valaistu kynttilöin ja lapset puettu keijuiksi.

Tänään tein Emilkan kanssa tutkimusretken. Aikansa loistosta ei ole enää kuin rauniot jäljellä, ja puutarhan yli katsoneen, lusikkalinnaksi kutsutun tehtaanjohtajan talon paikalla on rivitaloja. Hieman lohduton paikka kaiken märän lumen keskellä. Kuitenkin jos oikein pinnisti, pystyi kuvittelemaan keijulasten iloiset äänet laulajanpaikalta...

17 neliöön ei mahdu suurtalouskeittiötä

Sain tänään valmiiksi harjoitustyön, joka jäi rästiin neljä vuotta sitten. Se oli tutkinnon viimeinen pakollinen juttu diplomityön lisäksi. Olin ajatellut, että sitten kun se valmistuu, koen sitä eteeristä vapautta, mitä voi kokea vain silloin kun joku takaraivossa enemmän ja vähemmän kummitellut rasite on ohi. Niin ei käynytkään. Koko kotimatkan koululta harmittelin, että olenpa ollut tyhmä kun en tehnyt sitä aiemmin ja öööh, mitä kaikkea MUUTA pitää vielä tehdä ja olen nyt jo ihan uupunut, nälkäinen ja ärsyyntynyt. Mutta sitten yhden kivan kahvilan nurkalla tulvi ovesta hyvä tuoksu ja musiikki, joten päätin, että on tämä sellainen juttu, mitä pitää kuitenkin vähän juhlistaa. Joten sitten istuin tunnin lukemassa naistenlehteä sconesin ja teen kera. Se oli muuten ehdottomasti parempi scones kuin mikään koskaan Irlannissa!

*

Näin siis akateeminen nainen juhlistaa opintosaavutuksia...

*

Päätin leipoa laskiaispullia, ja tehdä mukamas samalla vaivalla vähän isomman taikinan. Sitten siitä tulikin niin iso, ettei se mahtunut mihinkään kulhoon ja puolihädissäni vaihtelin taikinaa eri kuppoihin lopulta jakaen sen kahteen erilliseen. Niistä ei edes tullut kovin hyviä, mutta kerma ja hillo pelastavat paljon :)

Lapsuuskuvahaaste

Emilka haastoi minut näyttämään rakkaimmat lapsuuskuvani. Minusta on aika paljon pikkulapsiaikaisia valokuvia...minä tuhoamassa siskojen tavaroita, minä nakuna olohuoneessa, kylpyhuoneessa, keittiössä ja makuuhuoneessa, minä syömässä äidiltä rötsittyä tikkaria, minä itkettyäni kulmakarvat punaisiksi syöttötuolissa keskeneräinen puurolautanen naaman edessä, minä tarttumassa täytekakkuun ja isän käsi tarttumassa minun käteen, minä tukkanuottasilla kaverin kanssa... kaikensorttista pahantekoa leveä hymy naamalla, silloin kun ei vielä ymmärtänyt noloilla mitään. Nämä kaksi kuvaa kauppakassikähvellyksestä ovat jotain, mistä kuulen edelleen vähintään kaksi kertaa vuodessa. Aivan kuin en olisi tehnyt mitään nokkelaa sitten alkuvuoden 84. Joten tässä legendaarisin leivänsyöntini, olkaa hyvät.

Tämä on kuitenkin ehkä suosikkini, minä nukun ja iskä nukkuu, eikä kummallakaan vaikuta olevan kiire. Iskä ei tykkää tästä kuvasta, tiedän, siksi sitä vähän rajailinkin.

Sain varpaat suuhun 5-kuukautisena, saan ne sinne 25-vuotiaana, aion saada ne 50-vuotiaana, ja haluaisin saada ne sinne vielä 75-vuotiaanakin. Haluan olla seuraava Aira Samulin.

Haaste: viemäripyörre

Karkkihaaste tuntui lastenleikiltä tähän verrattuna. En tiedä, olenko tyhmä, vai onko tiskialtaassani jotain vikaa, mutta veden saaminen pyörteellä viemäriin tuntui tosi haasteelliselta. Lopulta lotrattuani aikani veden kanssa aloin ajatella kaikkia Afrikan lapsia vailla puhdasta juomavettä, ja päätin, että nämä kuvat saavat kelvata!

*

Olen syönyt liikaa kettukarkkeja. Niitä on vaan kulunut, kun harmittaa, miten tärkeät jutut ovat piiloutuneet hyvään talteen. Etsiessäni kullanarvoisia muistiinpanojani löysin kuitenkin mm. kadonneen bussikorttini, kaulahuivin, jonka tilalle olin jo ostanut uuden, lempiservetit, yhden hyvän cd:n, jota en edes muistanut omistavani ja paljon muuta. Uskomatonta, että tavarat voi niin hukata, vaikkei säilytystilaa ole paljon muuta kuin komero, tiskikaappi ja sängynalunen. Minusta tuntuu, että olisi järkevää asua joskus kauemmin kuin puoli vuotta samoilla sijoilla ja olla ripottelematta omaisuutta pitkin maita ja mantuja, niin kivaa kuin reissuelämä onkin...

Ystävänpäivän toivotus!

Hyvää ystävänpäivää kaikille blogiystävilleni! Kun noin puolitoista vuotta sitten perustin blogini, en arvannut, miten hyvin tätä kauttakin voi tutustua erilaisiin ihmisiin ja elämäntyyleihin. Eilinen blogitapaaminen Runossa osoitti, ettei bloggaamisen edes tarvitse olla pelkkää ruudun tuijottelua, vaan ihan aitoa kohtaamista.

*

Minä vastaan tässä Peanutin karkkihaasteeseen:

1. Valitse vähintään viisi irtokarkkilaatua, jotka valitsisit oikeastikin karkkipussiisi.2. Ota karkeista joko itse kuvat tai nappaa ne netistä ja julkaise ne blogissasi.
3. Tämän jälkeen haasta vähintään kolme ihmistä tekemään tämä meemi, ja linkkaa heidän blogeihinsa. Voit haastaa myös useamman! Koita arvata, mistä nameista he tykkäävät.
4. Halutessasi voit vielä selvittää sanallisesti valintojasi.

-

1. Pätkis on suklaiden kingi, tosin harvoin saa irtokarkkihyllystä. Mutta koska se on kingi, pääsi kuvaan mukaan.

2. Vihreät kuulat. Olivat tällä kertaa loppuneet, mutta hyviä ovat nuo muunkin väriset.

3. Kettukarkit. Mitä tekisinkään kettupäivinä ilman kettukarkkeja?

4. Laku, täytteellä tai ilman, hyviä yhtä kaikki.

5. Vanhat autot ovat salmiakkia parhaimmillaan.

-

Minä haastan seuraavat, ja veikkaan heidän suosikkinsa:

Emilka: Veikkauksena Geisha-karkit

Tuolotupa: Veikkauksena täytelaku

Malla: Ranskanpastillit (hyvin villi veikkaus)

*

Tälle keväälle on diplomityön lisäksi myös toinen iso luovuutta vaativa haaste. Sen puitteissa pääsin taas tänään kokeilemaan itseni voittamista. Nyt on helpottunut, mutta rättiväsynyt olo. Taidanpa siis mennä syömään päivällä kuvaamani karkit ;)

puiden takaa

Pidimme pipertelykerhon Tuikkiksen ja Ilonan kanssa. On hauskaa tavata oikeasti ihmisiä blogien takaa!

Tänään en ehtinyt paljoakaan kuvata, mutta eilen sormet jäässä suurella innolla filmasin Tamperetta uudella linssilläni. Se on siis kelpo 80-luvun pentaxin 50mm linssi, ja olen iloinen, miten helposti se toimii digijärkkärissäkin, vaikka yhteensopivuudesta on peloteltu. Jännää tuo tekniikka.

Sain tänään valtavan hienon lahjan. Ystäväni antoi kameraani sellaisen kiinteäpolttovälisen linssin, joka on paljon valovoimaisempi kuin kameran mukana tullut kittilinssi. En ole vielä mikään kovin loistava kuvaaja, mutta huomasin, että sillä saisi hienoja potrettikuvia, ja toisaalta arkkitehtuuridetaljeihinkin se on aivan omiaan.

Lahja tuli oikeaan aikaan, sillä koko päivän oli jotenkin surkea fiilis, kun ajattelin, miten kesken diplomityöni on. Eilen illalla niskat kipeänä niiskutin peiton alla, miten saamaton ihminen olenkaan. Linssi ei tietysti edesauta valmistumistani, mutta hyvällä mielellä on paljon luovempi uusiin juttuihin kuin jo valmiiksi maansa myyneenä :)

Voitokas kertomus

Ylituomaruus olikin vaikeampaa kuin arvasin, joten päädyin arpomaan rintsikkakertomuskilpailun ratkaisun. Aika lailla naama virneessä luin tarinat, kiva kun näitte vaivaa :) Arpa lankesi Mesimarjalle ja hänen loistavalle tarinalleen! En kyllä yhtään ihmettelisi, vaikka se pitäisikin paikkaansa, sillä patsaat ovat melko irstaita, ja joskus myös itse punastelen poikapatsaiden kohdalla.

Palkinnoksi keksin helmikuun Living etc:n, jonka kylläkin olen pari kertaa antaumuksella lukenut. Toivottavasti Mesimarja ei kuitenkaan ole sitä vielä ehtinyt hankkia. Ja Mesimarja: laitathan osoitteesi sähköpostiini? se löytyy profiilista...

Tässä vielä tarina kertaalleen:

Kaupungin siveimmät sedät ja tädit olivat jo vuosien ajan sulkeneet silmänsä ylittäessään Hämeensiltaa..Ne vähäpukeiset patsaat kun aiheuttivat pahalaatuista poskien punoitusta.Yhdessä päätettin korjata tilanne siedettävämmäksi, ja hankkia patsasneidolle edes liivit.Yön pimeinä tunteina rohkein setä kiipesi neidon kuvetta peittääkseen pahentavat näkymät, mutta neidon ja liivien kuppikoko ei täsmännytkään ja hätääntynyt setä menetti otteensa liiveistä, jotka karkasivat oksistoon ilkkumaan..Nykyään sedät ja tädit kulkevat Satakunnan siltaa..-mesimarja

Tänään on ihasteltu Liivian kortteja :)

Olen tosi pätevä.

Hyvää Runeberginpäivää! Sen kunniaksi esittelen pätevyyskakkulani. Niiden väriksi määritettiin tänään karpalo. Minulla on ollut tosi pätevä olo ne päässäni - kunnes kurkkasin käsilaukkuun ja kakkulat humpsahtivat päästäni suoraan sen sivutaskuun. Mutta sehän on vain säätökysymys.

Aina kerran kuussa koen suurta tarvetta leipoa. En usko, että hormonit sinänsä tuottaisivat mielitekoa leipoa, vaan pikemminkin niihin liittyvä tarve olla aktiivinen yhdistettynä makean himoon. No joka tapauksessa, himoitsin leipoa Runebergin torttuja, ja koska töissä on kiva syödä jotain yhdessä kahvitunnilla, päätin ilahduttaa työkavereita, vaikkei ollutkaan merkkipäiväni. Torttuseni nimettiin hyväntahtoisesti kuohkeiksi kolmiulotteisiksi Runebergin postimerkeiksi. Puolustauduin sillä, että 17 neliötä on hyvin pieni koti, jossa on hyvin pieni keittiö, ja jonne mahtuu vain hyvin pieni uuni, joten tortuistakin tuli melko pieniä. Siitä huolimatta kaikki olivat vaikuttuneita, että halusin heille hyvän mielen, jolloin hekin halusivat minulle hyvän mielen, sanoivat kivoja sanoja ja sainpa yhden halauksenkin. Ja juuri kun pääsin teille kertomasta hellyysriippuvaisuudestani! :) Kannattaa laittaa hyvä kiertämään!

Oon ihan lovena...

...uuteen kameraan kun en edes nukkumaan malttaisi mennä pyöreänurkkaisia taloja kuvaamasta. Ja jos tarkkaan katsotte, toisessa kuvassa puussa roikkuu rintsikat!! Lähetän palkinnon (keksin myöhemmin mitä) sille, joka keksii parhaimman tarinan niiden sinne päätymiseen. Toimin kisassa itse despoottina ylituomarina. Eikä saa olla liian pitkä tarina.

Ei muita sääntöjä.

Riippuvaisuuteni

Olina haastoi minut kertomaan viisi arkista riippuvaisuussuhdettani.

1.Huumori
Silloinkin, kun ei osaa toisen äidinkieltä, huumori voi olla yhdistävä silta. Siihen ei tarvita edes sanoja. Huumoripaukku päivässä pitää lääkärin loitolla.

2.Herkut

Vielä se ei näy, mutta pisemmän päälle tällainen sokerisyöppöys ei voi olla terveellistä.

3. Valo+kuvaaminen

Minusta tuntuu, että ruuan sijasta toimin aurinkoenergialla. Ja liene ei salaisuus se, että olen hyvin kiintynyt kameroihini ja kuvaamiseen.

4. Hellyys

Fyysisen sellaisen saaminen on vähän haasteellista. Joskus kun porukalla rapsutetaan kaverin koiraa, tekisi mieli huutaa, että hoi, mun vuoro välillä!
Mutta onneksi hellyydeksi voi laskea myös samaa sukupuolta olevien empatian ja huomionosoitukset.

5. Rukous

Jotkut hoitavat tämän puolen joogalla tms. Minusta rukous on vallan mainio tapa rentoutua. Siitä tulee hyvä ja rauhallinen mieli.

*

Minä haastan Emilkan.

aikas villi pohjola

Minulla on vatsa kipeä.

Minulla on naama kipeä.

Olen nauranut aivan liikaa viikonlopun aikana.

Humputtelimme yömyöhään, opetimme ulkomaalaista ystävää hiihtämään, leikimme kaikenmaailman kostyymeilla sekä minun ja muiden kameroilla.

Joidenkin ihmisten kanssa on helppo jatkaa siitä, mihin edellisen kerran jäi!