sunnuntai 22. helmikuuta 2009

17 neliöön ei mahdu suurtalouskeittiötä



Sain tänään valmiiksi harjoitustyön, joka jäi rästiin neljä vuotta sitten. Se oli tutkinnon viimeinen pakollinen juttu diplomityön lisäksi. Olin ajatellut, että sitten kun se valmistuu, koen sitä eteeristä vapautta, mitä voi kokea vain silloin kun joku takaraivossa enemmän ja vähemmän kummitellut rasite on ohi. Niin ei käynytkään. Koko kotimatkan koululta harmittelin, että olenpa ollut tyhmä kun en tehnyt sitä aiemmin ja öööh, mitä kaikkea MUUTA pitää vielä tehdä ja olen nyt jo ihan uupunut, nälkäinen ja ärsyyntynyt. Mutta sitten yhden kivan kahvilan nurkalla tulvi ovesta hyvä tuoksu ja musiikki, joten päätin, että on tämä sellainen juttu, mitä pitää kuitenkin vähän juhlistaa. Joten sitten istuin tunnin lukemassa naistenlehteä sconesin ja teen kera. Se oli muuten ehdottomasti parempi scones kuin mikään koskaan Irlannissa!
*
Näin siis akateeminen nainen juhlistaa opintosaavutuksia...
*
Päätin leipoa laskiaispullia, ja tehdä mukamas samalla vaivalla vähän isomman taikinan. Sitten siitä tulikin niin iso, ettei se mahtunut mihinkään kulhoon ja puolihädissäni vaihtelin taikinaa eri kuppoihin lopulta jakaen sen kahteen erilliseen. Niistä ei edes tullut kovin hyviä, mutta kerma ja hillo pelastavat paljon :)

9 kommenttia:

Milka kirjoitti...

Ainakin pullat ovat herkullisen näköisiä! :) Minä päätin juhlistaa ihan vain mukavaa sunnuntaita syömällä liikaa jotain hyviä kaupan marenki-nougat -keksejä, njam.

Kaisa kirjoitti...

Se on ihana tunne kun saa tuommoisia ikuisuusriippoja tehtyä pois alta. Onnittelut!

Minä palautin viimeisen harkkatyöni viimeisenä mahdollisena päivänä että pystyin valmistumaan samassa kokouksessa kun d-työ hyväksyttiin. Tuli vähän paniikki ja edellisenä yönä taisi mennä kolmeen...

maijja kirjoitti...

Tuttu tunne. Kun se ei yhtäkiä helpotakaan vaikka pitäis. Mulla iskee semmonen tyhmätyhmä-säpätys, tää ois tosiaan pitänyt tehä jo ... no, jo sillon kun tää ois _pitänyt_ tehä.

Mutta mihimpä ei kahvilassa istuminen auttaisi :)! Vielä kun oppisin leipomaan kunnollista (tai edes jonkunlaista) pullaa. Noista sunhan riittää pakkaseen asti?

Hilja kirjoitti...

Joo, ainakin pullat näyttää tosi hyviltä!

Mäkin haluaisin joskus syödä sellasen aidon sconesin (tai monta). Mahtaiskohan niitä saada täältä jostain, mun kahvilatietous on vähän huono. Tai kaikkein hienoin olis tietty päästä oikein Englantiin niitä syömään.

Päivi kirjoitti...

Herkullisilta näyttää ainakin nuo pullat :)
Onnea silti harjoitustyön valmistumisesta! Onhan se nyt kuitenkin tehty, paree myöhään ku ei milloinkaan - vai mitensenyoli?

pievauja kirjoitti...

Congratulations for finishing your exams :)
And very nice buns - have you made them yourself or ate in a cafe (this part i didn't understand)? They look tasty anyway.

Merja kirjoitti...

Jos tuli liikaa pullia niin pistä postissa tänne vaan!

17 neliötä kirjoitti...

Milka - marenki-nougat? nam!

Kaisa - työkaverit intoutuivat kertomaan, kuinka kauan heillä kesti tämän samaisen harkan palauttamisessa...Vielä on suuri ponnistus dipan kanssa, mutta onneksi sain sentään tämän alta pois!

Maijja - hyvät kahvilat ovat erinomaisia stressinpuhdistuspaikkoja. Pullista jäi neljä jäljelle sen jälkeen, kun ensin tarjosin niistä yli puolet työkavereille harkanpalautuksen kunniaksi, ja sitten kaverit kävivät kylässä. Mutta pakastimeni on tosi huono, joten varsin hyvä määrä :)

Hilja - tämä oli Wayne's coffee. Mutta soi olla, että itse leipoen saisi parhaita. Irlantilainen scones oli kuivaa puppua tähän verrattuna.

Päivi - no niinpä!

Pievauja - actually I passed the second last exam...the diploma work is still on it's way. Buns...a bit too many, but my workmates made a good work with them ;)

Merja - hihii, tulisivat varmaan korppuina perille! ;)

tuikkis kirjoitti...

Ja missä onkaan suuri pullanystävä silloin kun kerrankin olisi tarjolla paljon pullaa! No hänhän on jossain ihan muualla kuin Tampereella!