tiistai 24. helmikuuta 2009

Kadonnutta Edenin puutarhaa etsimässä






Tamperelaisella tehtaanjohtajalla ei ollut tarjota tehtaallaan riittävästi töitä 30-luvun laman aikana, joten tämä antiikin klassismiin ihastunut mies palkkasi 10 työmiestä tehtaalta rakentamaan roomalaisen kylpylän ja rinnepuutarhan tiluksilleen. Puutarha tuli suppaan, jonka pohjalla oli pieni lampi. Miehet ruoppasivat lammen, mutta jättivät keskelle pienen saaren, jonne johti rautasilta. Puutarhassa kasvoi monia eri lajeja, joista monet kuitenkin kuolivat sodanaikaisena kylmänä talvena.

Kylpylä ja puutarha valmistuivat pariskunnan hopeahääpäiväksi, ja paikalle saapui paljon vieraita. Puutarha oli valaistu kynttilöin ja lapset puettu keijuiksi.
Tänään tein Emilkan kanssa tutkimusretken. Aikansa loistosta ei ole enää kuin rauniot jäljellä, ja puutarhan yli katsoneen, lusikkalinnaksi kutsutun tehtaanjohtajan talon paikalla on rivitaloja. Hieman lohduton paikka kaiken märän lumen keskellä. Kuitenkin jos oikein pinnisti, pystyi kuvittelemaan keijulasten iloiset äänet laulajanpaikalta...

13 kommenttia:

Emilka kirjoitti...

Kiitos retkestä ihana nainen! Täytyy mennä kesällä uudestaan niin nähdään ne sinivuokot!
Se kaffe-kuva pääty mun profiilikuvaksi naamakirjaan ja sit se sinun kirjakuva on aivan mahtavan hyvä! Naurattaa kun katson sitä :)
Täytyy omaksua niitä oppeja meidän molempien!

17 neliötä kirjoitti...

Kiitos itsellesi! Ja pitää mennä kun on niin lähelläkin! Munkin mielestä se kirjakuva oli aika pätevä, ihan kuin olisin jo lukenut sen! ;)

17 neliötä kirjoitti...

Kiitos itsellesi! Ja pitää mennä kun on niin lähelläkin! Munkin mielestä se kirjakuva oli aika pätevä, ihan kuin olisin jo lukenut sen! ;)

tuikkis kirjoitti...

Mistä ihmeestä tiedät tuollaisen tarinan? Kuulostaa niin hienolta paikalta!

Päivi kirjoitti...

Tarinasta vois nykylaman saneeraajatkin ottaa mallia...
Tuo tokan kuvan silta näyttää ihanalta :)
Kiva retki on teillä ollu :)

17 neliötä kirjoitti...

Tuikkis - sain käsiini sellaisen selvityksen, jossa oli puutarhan omistaneen suvun haastatteluita. Minuun iskee loppuviimeksi eniten nimenomaan tuo tarina vielä enemmän kuin itse paikka!

Päivi- sehän olisikin, kun ne joilla rahaa on, teettäisivät töitä niillä joilla ei ole. Katsoin joskus elokuvan nimeltä Silk, ja siinä myös tehtaanjohtaja teetti muuten työttömiksi jäävillä työläisillään puutarhan vaimolleen. Kiva, että sen tapaista on ollut tosielämässäkin.

Ilona kirjoitti...

Ihana tarina, kiehtoo. Voi kun jotain vastaavaa tehtäisiin nytkin...

maijja kirjoitti...

Mikä tarina! Suomessa! Satua, mutta semmosta elämä on.

Hilja kirjoitti...

Oho, tosi hieno ja uskomaton tarina!
Aluksi luulin että oot ite sen kehitellyt kun oot tuon paikan mettästä löytänyt...

Merja kirjoitti...

Mahtava tarina ja kuvasarja! Kiitos!

Olina kirjoitti...

Miten paljon tuollaisia tarinoita varmasti onkaan, jonkun unelma ja suuri haave on toteutettu, ja enää siitä on jäljellä keijujen siipien havinaa ja raunioita.

Mutta tarinathan elävät niin kauan kuin niitä muistellaan, siis kiitos tämän jakamisesta!=)

17 neliötä kirjoitti...

Kiitos kun innostuitte paikasta kanssani! Minuun kun aina puree tuollaiset tarinat menneistä paikoista ja ihmisistä. Epilän kylpylän kertomus sadunhohtoisine keijuineen ansaitsi olla tunnetumpikin!

Rieppa kirjoitti...

Vau, olin ihan unohtanut tämän tarinan! Pitäisi itsekin käydä etsiskelemässä noita raunioita :) Kiitos muistutuksesta. Tampereelta löytyy yhtä sun toista jännää.