lauantai 28. helmikuuta 2009

lunta tulvillaan


Tuo juurakkokuva jokseenkin hyvin voisi kuvata elämääni. Mutta moni asia on silti yksiselitteinen ja kiistatta mukava. Kuten minihiihtolomani eräänä iltana. Meitä oli kolme sisarusta ja yhden mies kun teimme hiihtoretken lumitunnelmaisessa metsässä. Kun palasimme vanhemmilleni, äiti oli paistanut lettuja ja isä lämmittänyt saunan. Lunta oli niin paljon, että olisi voinut hiihtää vaikka kuistille asti! Se on luksusta kaupunkiasujalle, joka miettii, miten raahata sukset kauas ladunvarteen.

1 kommentti:

Päivi kirjoitti...

Täällä on Laajalahdessa ihan samanlaisia juurakoita :) Oliskin kiva ehtiä sinne joskus taas jäälle hiihtelemään.