Olen tosi pätevä.

Hyvää Runeberginpäivää! Sen kunniaksi esittelen pätevyyskakkulani. Niiden väriksi määritettiin tänään karpalo. Minulla on ollut tosi pätevä olo ne päässäni - kunnes kurkkasin käsilaukkuun ja kakkulat humpsahtivat päästäni suoraan sen sivutaskuun. Mutta sehän on vain säätökysymys.

Aina kerran kuussa koen suurta tarvetta leipoa. En usko, että hormonit sinänsä tuottaisivat mielitekoa leipoa, vaan pikemminkin niihin liittyvä tarve olla aktiivinen yhdistettynä makean himoon. No joka tapauksessa, himoitsin leipoa Runebergin torttuja, ja koska töissä on kiva syödä jotain yhdessä kahvitunnilla, päätin ilahduttaa työkavereita, vaikkei ollutkaan merkkipäiväni. Torttuseni nimettiin hyväntahtoisesti kuohkeiksi kolmiulotteisiksi Runebergin postimerkeiksi. Puolustauduin sillä, että 17 neliötä on hyvin pieni koti, jossa on hyvin pieni keittiö, ja jonne mahtuu vain hyvin pieni uuni, joten tortuistakin tuli melko pieniä. Siitä huolimatta kaikki olivat vaikuttuneita, että halusin heille hyvän mielen, jolloin hekin halusivat minulle hyvän mielen, sanoivat kivoja sanoja ja sainpa yhden halauksenkin. Ja juuri kun pääsin teille kertomasta hellyysriippuvaisuudestani! :) Kannattaa laittaa hyvä kiertämään!