vaunuvertailu

En löytänyt itseltä kuvaa Bublerideistä rattaina ilman vaunukoppaa, joten tässä tuotekuva.

Pyhätunturilla

Vaunukoppa toimi kesän reissuilla myös matkapetinä ja nykyisin siellä pötkötellään monesti päikkäreitä.

Tässä laina-Mutsyt

Mummu petasi poikaa varten söpöt rimpsupussilakanat :)

Oho...vaunuista ei ole kuin kuvia matkalta jätteenkeräyspisteelle, siksi tuo ihana biojätepussi tavarakorissa :D Nämä on muuten samanlaiset kuin mitä minulla on ollut vauvana paitsi eri väriset!

Viimeiset pari kuukautta olen sairastellut vuorotellen vauvan kanssa viimeisimmän flunssan ollessa pahin. Uni ei tule yskän takia, joten päivitänpä vaikka blogia pitkästä aikaa!

Jo pitkään on pitänyt kirjoittaa kokemuksia meidän rattaista, itsekin kun bloggareiden kokemuksia etsin niitä ostaessa. Meillä on siis Bumbleride Indiet, joiden vertailupohjaksi olen lykkinyt mummolan 70-80-luvun vaihteen vaunuja sekä omien rattaiden ollessa huollossa Mutsy-merkkisiä kuomurattaita. Tilanne on sinänsä ollut kutkuttava, että vintagevaunuista haaveilin alunperin ja Mutsy-merkkisiä on moni kehunut. Vielä kun saisin kokeilla Brio Happyja ja bugiksia voisin uskoakseni tietää suht varmaksi, teimmekö meille parhaan valinnan eniten kiinnostaneista vaunuista. Siis omalta osaltani, miehellänihän voi olla oma mielipide ;) Ja varsinkin poitsulla, joka tällä hetkellä kieltäytyy rattaista mikäli on hereillä.

Listasin alle joitakin mieleen tulleita plussia ja miinuksia:

Bumbleridet:
+ kevyet ja kääntyvät akselinsa ympäri superhyvin
+ rattaiden kuomu ylettyy hyvin istuimen yli eli suojaa lasta sateelta ja auringolta
+ lyhyelle työntöaisan saa hyvälle korkeudelle ilman että aisan vipuvarsiefekti menetetään ( pääsee siis helposti esteiden yli aisaa painamalla)
+ mun mielestä aika coolin näköiset
+ ulkokangas kierrätysmateriaalia, sisäpuoli muistaakseni bambua
+ ostoskori tämäntyyppisiksi tilava
+ helppo pakata autoon, rattaina vain yksi osa joka taittuu pieneksi. Ihmettelin ensin, miksei ratasosaa oteta vaunukopan alta pois, mutta sen kiinteä kiinnitys liittyy varmaa tuohon kokoamisen helppouteen. Myös vaunukopan saa litteäksi paketiksi.
+ portaaton istuimen säätö
+ ratasosaan saa tehtyä matalat seinämät jalkatuella ja nepparillisilla siivekkeillä- vauvan refluksivaivojen aikaan vaihdoimme vaunukopasta rattaisiin, jotta päätä sai nostettua, toimi hyvin! ja vauvakin viihtyi kunnes rattaiden pari kuukautta kestäneen huollon jälkeen on vain karjunut...
- istuinosaa ei voi kääntää. Tämä on minulle miinuksista pisin. Beibe tosin taitaa tykätä mieluummin katsella maisemia kuin äipän naamaa.
- bussissa rattaiden pituuden huomaa, eivät ole lyhyimmästä päästä
- ah kun olisi heittoaisa! Jos vielä joskus ostaisin rattaat, haluaisin heittoaisalliset!
+/- kolmipyöräisyyttä pelkäsin. Ei ole paha ollenkaan, ainoastaan bussiin noustessa tuntuu kiikkerältä. Näitä rattaita saa muuten myös nelipyöräisinä tätä nykyä, voi olla että ne olisin valinnut mieluummin.

Mutsyt:
+ nukkuvaa vauvaa on ihana katsella - istuimen saa työntäjään päin
+ aika jees ulkonäkö
+ kompaktit, kätevät julkisissa kulkuvälineissä (tosin en kokeillut mutta uskoisin)
- näin lyhyelle aika mahdottomat. Jos aisa on tarpeeksi lyhyeksi säädetty, osuu jalat pyörien väliseen akseliin ja katukiveysten ylitys noloon paniikkiin kun aisa ei toimikaan enää vipuvartena.
- ratas ei oikein toimi niin pienelle vauvalle kuin meidän. Tosin harvoin kai edes tarvitsisikaan.
- tavarakori on tosi matala - lempivillatakkini putosi ja katosi vaunulenkillä, mur! Villatakin vuoksi olen ehkä turhankin kriittinen näitä kärryjä kohtaan.
- kompaktiudesta huolimatta raskaat työntää ja jotenkin muovisen tuntuiset.
- veivät yllättävän paljon tilaa autossa, hankalat koota (tosin harjoituksen puutettakin)
- ei heittoaisaa

Vintaget:
+ vakaat ja hyvin rullaavat
+ tilava vaunukoppa, meidän beibe ei paahtunut kesähelteilläkään
+ iso tavarakori
+ söpöt
- työntöaisa pätkälle korkea eikä sitä saa säädettyä
- todennäköisesti olisi hankalat pakata meidän autoon, mutta kokoamismekanismi on helppo eikä tarvitse ohjekirjaa kuten uusissa kärryissä
- vanhoissa on myös monesti rikkinäisiä tai kuluneita kohtia. Tarkkana pitää olla erityisesti jousien ja pyörien kunnon kanssa.

Yhdistelminä bumbet ja mutsyt ovat samaa hintaluokkaa (600-700 e), vintageita saa aika edullisesti, mutta erikseen on hankittava vielä rattaat. Bumblerideissa kaipaan ehkä eniten sitä, että saisin ihailla nukkuvaa vauvaani ja että työntöaisan saisi auringon mukaan käännettyä. Tällöin (kai) meneteään mahdollisuus yhtenä osana kasaan laittamiseen, mikä on ah oikeasti tosi helpottavaa. Ja rattaista kai tulee painavammat, jos niissä on heittoaisa eli kaikkea ei voi saada. Vaunukoppa on Bumblerideissa pienehkö, tosin en osaa verrata muihin merkkeihin. En tiedä mahtuisiko vauva nyt 4,5 kuukautisena täysissä toppavermeissä nukkumaan. Toisaalta tiiviissä paketissa voi olla kivakin kölliä. Maastossa ja kaupungilla Bumbleridet pelittävät hyvin - päivitän tunnelmia sitten kun saadaan testattua hangessa. Kokonaisuutena sanoisin, että tosi hyvät vaunut ovat ja Mutsyjen jälkeen olen tykännyt niistä entistä enemmän. Parasta niissä on keveys, helppous ( jos vaan lapsikin vielä antautuisi niihin helposti!) ja laadukas yleisilme.

Omenapiirakka vaihteeksi suklaapohjalla!

Tämä on lempparireseptini tällä hetkellä: kaksi kananmunaa ja 1,5 dl sokeria vaahdotetaan ja joukkoon lisätään 1,5 dl jauhoja (onnistuu myös gluteenittomista!). Nämä kaadetaan voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan, ja päälle omenalohkoja, päärynä tms. Sitten pinnalle ripotellaan 1 dl raesokeria ja höylätään 75 g margariinia. Koko komeus paistetaan 200 asteessa puoli tuntia. Itse olen tuunannut reseptiä laittamalla paistetun kaakun päälle pähkinöitä, vaahterasiirappikuorrutetta ja pakastekuivattuja marjoja. Omat kaakut juuttuvat aina vuokaan, joten siihen kannattaa varautua!

Viime viikolla meillä neulottiin kollegojeni kesken. Vauvalle on kesken villasukat ihanan ohuesta Isager-langasta, jota saa Kerästä. Tosin neulontakerhomme kokoontumisessa hoidin enmmän vauvaa kuin neuloin :D

Meillä on tällä hetkellä menossa omenasesonki, joten tekee mieli kokeilla kaikkia mahdollisisa omppureseptejä! Eli jos tietää hyvän niin saa jakaa minullekin :)

Uusi katto

Iso juttu tässä viime aikoina on pojan juhlien lisäksi ollut meidän kattoremontti. Vaihdoimme tiilen tuollaiseen saumapellin näköiseen peltielementtiin, kun ajateltiin, ettei jyrkällä katolla ole kiva käydä tarkistamassa tiilien kuntoa. Ennen kuin silmä tottui, tuntui talon julkisivu muuttuneen jotenkin monotonisemmaksi ja pari ensimmäistä päivää vähän harmittikin se. Vanha katto taisi olla niin sammaloitunut, että ihan kuin olisi puitakin kaadettu nyt kun uusi pelti vain kiiltelee! Mutta kivaa kun ei enää vuoda sisään ja hyvää työtä remppamiehet tekivät. Voin lämpimästi suositella Hämeen Laaturemonttia, oli hyvä hinta-laatusuhde.

Päärynä-kinuski-charlotan tein Valion valmisrahkaa hyödyntäen.  Intiaanisokeri-spelttikeksien ohje on Olga Temosen, äitini oli sen jostain löytänyt. Keksileimasimen puolestaan olin jo joskus aikaisemmi n ostanut Komglomerat-nimisestä nettikaupasta.

Sitruunatartelettien ohje löytyi tääältä. Murotaikinan tosin tein keittokirjan perusohjeella. Nämä ovat parhaita kun ovat vähän aikaa saaneet seistä, omani tein pari viikkoa ennen juhlia pakastimeen ja hyviltä maistuivat!

Macaronsit eivät ehkä olleet kaikkien sääntöjen mukaisia, mutta onnistuivat kohtalaisesti tällä reseptillä. Väliin laitoin vadelmamamarmeladia ja Valion kuningatar rahkaa.

Raparperijuustokakun teki siskoni, jolle annoin inspiraatioksi tämän kuvan.

Rocky road-suklaata, appelsiinikeksejä sekä omena-vaahterasiirappimuffinseja.

Sisko teki kukka-asetelmat pihan tuijaa ja muita puskia ja kaupan kimppuja hyödyntäen.

Suklaakakkua kera mansikoiden, kermavaahdon ja marenkisienien.

Tervetuloa virtuaalisti meidän pienen poikamme nimijuhliin! Minulla ja miehelläni on molemmilla useampi perheellinen sisarus, joten lähisuvun lisäksi emme pystyneet kutsumaan kuin muutamia ystäviä. Jospa näistä kuvista saisi vähän tunnelmasta kiinni :) Päivänsankari itse taisi nauttia juhlista vähiten, mutta ehkä hän voi kuvista isompana nähdä, että kovasti häntä rakastamme ja pidämme juhlimisen arvoisena.

Ilman äitiä, siskojani ja miestäni ei olisi saatu kaikkea hauskaa ja kivaa toteutettua!

 Kesälomareissut ovat ohi ja pakko sanoa onneksi, sillä vaikka yleensä olen tykännyt reissaamisesta paljon, ottivat ne tänä kesänä koville. Vauva oli kovasti masukipuinen, eikä matkalla aina ole pienen tarpeiden huomioiminen yhtä sujuvaa kuin kotona. Ja kun vauva itkee, tuntuu itsestäkin kurjalta. Mies lähti ystävänsä  kanssa toiselle kalareissulle pohjoiseen ja me rouvat vauvoinemme seurasimme muutaman päivän kuluttua perästä. Mutta hengissä selvittiin ja nautin kaikesta huolimatta ystävien seurasta. Yöjunat tulivat tutuiksi! 

Äitini oli iso apu kun mies oli reissussa, ollaan sisarusten kanssa oltu kaikki koliikkivauvoja, joten äiti halusi auttaa kun muistaa vielä sen ajan. Loppujen lopuksi taisin saada tavallista leppoisampia lomapäiviä vailla huolta pyykeistä ja ruuanlaitosta, vaikka yöjunassa itkevää vauvaa hyssytellessä ja leiritulilla istuvaa kultaa ajatellessa mietinkin, menikö ihan tasan. Ehkä olisi paras, jos ylipäätään en ollenkaan miettisi tuota reiluuspuolta, se kun tekee yhdessäolosta vain kyttäämistä ja molemmille tulee paha mieli. Molemmat kuitenkin tekevät parhaansa ja aika vauvan kanssa on itkuista huolimatta ihanaa.

Olen muuten erityisesti yöimetyksien aikana hereillä pysymiseksi innostunut selaamaan pinterestiä. Sinne on kätevä kerätä inspiskuvia kaikesta mahdollisesta, aina vauvan vaatteista ja lastenhuonesta resepteihin ja diy juttuihin. Tauluni löytyy täältä. 

Vauva on nyt kahdeksan viikkoa! Masuvaivoja ja niihin liittyviä itkuja on ollut paljon, mutta muuten kaikki on mennyt hyvin ja toivon mukaan vatsakivut alkavat tulevina viikkoina hellittää. Ollaan käyty jo kaksissa häissä, rippijuhlissa ja sukujuhlissa pojan kanssa sekä istuttu pihapöydän äärellä ystävien kera. Kerran on käyty myös Lapissa isomummua tervehtimässä ja mummolassa vietetty aikaa miehen pitäessä omaa lomaa pohjoisessa. Paljon on seisty liesituulettimen äärellä kun hurina tuntuu kipuhetkinä helpottavan pienen oloa. Vauvasta on opittu paljon, mutta vielä on päiviä kun toivoisin niin kovasti ymmärtäväni paremmin, mitä mikäkin itku tarkoittaa. Ollaan huomattu, että ainakin kattolamput, vaunuajelut, kylpy, syöminen, värikkäiden paitojen katselu ja isin ja äidin kanssa jutttelu ovat mieleisiä :)

Juhlakuvia läpi käydessä huomaa, että on se vaan pojan kasvu hurjan nopeaa!

Pari kuvaa pikaisesti kodistamme. Vessa on valmis!