Kesälomareissut ovat ohi ja pakko sanoa onneksi, sillä vaikka yleensä olen tykännyt reissaamisesta paljon, ottivat ne tänä kesänä koville. Vauva oli kovasti masukipuinen, eikä matkalla aina ole pienen tarpeiden huomioiminen yhtä sujuvaa kuin kotona. Ja kun vauva itkee, tuntuu itsestäkin kurjalta. Mies lähti ystävänsä kanssa toiselle kalareissulle pohjoiseen ja me rouvat vauvoinemme seurasimme muutaman päivän kuluttua perästä. Mutta hengissä selvittiin ja nautin kaikesta huolimatta ystävien seurasta. Yöjunat tulivat tutuiksi!
Äitini oli iso apu kun mies oli reissussa, ollaan sisarusten kanssa oltu kaikki koliikkivauvoja, joten äiti halusi auttaa kun muistaa vielä sen ajan. Loppujen lopuksi taisin saada tavallista leppoisampia lomapäiviä vailla huolta pyykeistä ja ruuanlaitosta, vaikka yöjunassa itkevää vauvaa hyssytellessä ja leiritulilla istuvaa kultaa ajatellessa mietinkin, menikö ihan tasan. Ehkä olisi paras, jos ylipäätään en ollenkaan miettisi tuota reiluuspuolta, se kun tekee yhdessäolosta vain kyttäämistä ja molemmille tulee paha mieli. Molemmat kuitenkin tekevät parhaansa ja aika vauvan kanssa on itkuista huolimatta ihanaa.
Olen muuten erityisesti yöimetyksien aikana hereillä pysymiseksi innostunut selaamaan pinterestiä. Sinne on kätevä kerätä inspiskuvia kaikesta mahdollisesta, aina vauvan vaatteista ja lastenhuonesta resepteihin ja diy juttuihin. Tauluni löytyy täältä.
6 kommenttia:
Voimia arkeen! Levänneestä isästä lienee kotona iloa paluun jälkeen ja kunhan vauva kasvaa, niin varmaan reissut onnistuu toisinkin päin. Toivottavasti vatsavaivat hiljalleen alkavat helpottaa! Mukavaa, vähemmän hikistä loppukesää ja terkut Namibiasta, täällä on jääkaappikylmää ja öisin pakkasta!
Olen vähän unohtanut Pinterestin. Mieshenkilö on aktiivisempi siellä. Yritän taas muistaa. Niin ja muistaa seurata puuhiasi siellä.
Toi alin kuva, joka oli kutsussakin, on vaan niin söpö:) Tai siis vauveli siinä kuvassa:D Meidän A oli ottanut kanssa hyviä kuvia vauvasta kun kävi teillä, pikkuisesta on kasvanut niin söpö! Ja huh kuinka äkkiä ne kasvaa, hämmästyin kun katsoin A:n kuvia, että joko se on noin isoksi ehtinyt, justhan se oli ihan pikkuriikkinen vielä;)
Joo, se menee helposti väsyneenä siihen että kummastakin vanhemmasta tuntuu että juuri hän tekee enemmän perheessä...rasittavaa. Mutta kyllä ne sopivat työjaot sitten löytyy ajan kanssa ja eläminen perheenä löytää omat uomansa. Mutta siihen menee oma aikansa.
Mä niin odotan teidän näkemistä vauvan juhlissa!
Pinterest on kyllä ihana, kun kaipaa ihan vaan rentoutumista tai inspiraatiota johonkin. Mä olen kanssa yleensä siellä silloin kun nukutan poikaa illalla, että pysyn itse hereillä. En jaksa/ehdi enää oikein seurata blogeja, saati päivittää omaani. Mutta nyt kun tilat talossa valmistuu niin jotain kuvia laitan blogiin...
Voimia arkeen! Koliikki on inhottavaa ja kun joku sanoo, että se kestää yleensä vain kolme kuukautta, niin niinä pahimman huudon hetkinä tuntuu, että kolme kuukautta voisi yhtä hyvin olla vuosi. Niin etäiseltä se kolmen, neljän kuukauden etappi tuntuu.
Toivottavasti olet päässyt välillä huilaamaan?
Meillä ensimmäisen vauvan koliikissa auttoi se, että kävelin tuntitolkulla ulkona eikä tarvinnut kuunnella sisällä jatkuvaa huutoa.
Tytti - oi, Namibia! kävinkin blogissasi kurkkimassa kuulumisiasi :)
Tuikkis- pinterestissä on kyllä se huono puoli, että se vähän yli-inspiroi - ei koskaan voi ehtiä tekemään kaikkea sitä mistä sitä kautta innostuu!
Vintage - Aina kun teillä käy, hämmästyy tosiaan teidän poikien kasvuvauhtia!
Shannuska - jonkinlaista helpotusta kyllä on ilmassa, tosin kolmikuukautisrokotukset ja tämänhetkinen flunssa ovat tuoneet taas lisää itkua. Ei se ole pienen pojan elämäkään helppoa!
Lähetä kommentti