Ranskalaista marmeladia

Tänään oli Stocmannilla päästä nauru, kun huomasin hillohyllyssä ranskalaista Bonne Maman marmeladia. Samaista, jonka salakuljetuksesta jäin kiinni kesällä Pariisin lentokentällä. Kaupungissa pidempään asustellut ystäväni ehdotti sitä kotiinviemiseksi, kun pohdin, mikä olisi hyvää ranskalaista, enkä ajatellut, että se on tietenkin nesteeksi laskettavaa. Turvatarkastuksessa vartijasetä oli hyvin hyvin vihainen ja ärjyi minulle Madmuaseel juu häv likviids in juor lagiids. Sen jälkeen tuli tomera ja tuhti tummaihoinen nainen korkokengissään ja vei marmelaadini pois. Sen naisen kanssa en haluaisi ruumiintarkastukseen.

Stockalla tuote on sitä paitsi kaksi euroa halvempaa. Eikä maistunut erityisen hyvälle, ainakaan tuo mandariinin makuinen, ei siis harmita tölkin menetys enää. Vaan sainpa silti tuokion Pariisin tunnelmaa!

valoja pimeässä

Tampereella on jälleen valoviikot, ja kotikadullekin ilmestyi jouluvalot. Kun olin lapsi, äitini toi meidät aina kaupunkiin katsomaan jouluvaloja sekä Stockmannin jouluikkunaa. Jouluikkuna ei ehkä enää tee samanlailla vaikutusta, mutta valot kylläkin!

Valot tuovat mukavaa turvallisuuden tuntua, vaikka viime aikoina se on ollut vähenemään päin. Aiemmin en halunnut antaa pelon vaikuttaa liikkumiseeni, ja olen ollut melkeinpä ylpeä siitä. Kesällä Belfastissakaan ei tullut edes mieleen, että olisin ottanut taksin sen sijaan, että kävelin yöllä bussiasemalta hostelliin. Muutama viikko sitten olin taas normaaliin tapaan kävelemässä kaverilta kotiin, kun sellaisessa pimeämmässä ja hiljaisemmassa kohdassa tuntematon mies kävi käsiksi. Ei mitenkään pahimmalla mahdollisella tavalla ja koko tilanne oli hetkessä ohi, mutta säikähdin kyllä aika paljon. Sen jälkeen olen joka kerta, ennen kuin lähden pimeällä pihalle, kelannut mielessä kävelyreitin mahdolliset vaaran paikat läpi.Vaikka eilen ihan päivällä humalainen mies yritti tarttua kiinni, ja kun luikahdin nopeasti ohi, sain varsin alentavia kommentteja perääni. Tuntuu, että tällainen on lisääntymään päin. Onkohan tasa-arvo mennyt jotenkin kieroon suuntaan, jos kerran miesten pitää esitellä voimaansa naisiin nähden niin kurjilla keinoilla. ..

Toivottavasti en nyt lietso turhaa pelkoa,sillä haluan vain muistuttaa muita naisia pitämään huolta itsestään, tosin eipä tuolla taida miehillä olla sen turvallisempaa kulkea.

My most recent addiction is to make animations of play dough. I don't know if you recognize that guy but it is David Copperfield.

Irlannin menopelejä

Harva paikka tuo niin paljon mieleen lehmät, traktorit ja maatalousnäyttelyt, kuin Irlanti.

Nuorempana olin siskoni(eri sisko kuin vintage livingin sisko, jolla nyt on David Brown) kanssa kesäisin töissä puutarhalla, jossa oli David Brown-merkkinen traktori. Lähestulkoon kiinnyimme siihen. Talvella sitten huvittelimme kiusaamalla toisiamme siten, että yllättävissä tilanteissa jompikumpi kysyi toiselta, muistaako hän, kenen nimi oli David Brown. Sitten kun toinen ehdotti jotain näyttelijää, uskonnollisen liikkeen johtohahmoa tms. oli hauskaa. Vähästäkin voi hupia saada... :)

Pariisin mobiileja

Minkä näistä valitsisit? ;)

What is your choise of these vehicles in Paris?

Kauneus on katsojan silmissä?!

Yllä on kuva Irlannista, jossa vanhasta rakennuksesta on sentään säilytetty yksi julkisivu. Melkoinen kulttuuriteko, voisi sanoa.

Pohdin välillä aika paljonkin, miksi niin monet ihmiset pyrkivät toteuttamaan kaikki erilliset rakentamiseen liittyvät haaveensa yhdessä rakennuksessa ja yhdistää maksimaalisesti kaikki mahdolliset rakennusosat yhteen taloon riippumatta, muodostuuko niistä sopusuhtaista kokonaisuutta. Vähän niin kuin aamulla valitsisi vaateyhdistelmäksi villasukat, pikkuhousut, puvun takin ja morsisushunnun vain siksi, että tykkää niistä kaikista, ja on aina haaveillut, että saisi ne.

Näkee vähän liikaakin, kuinka pientalojen kaikki seinustat ympäröidään kaiteilla varustetuilla terasseilla miltei epätoivon vimmalla siten, että jää epäilys, ovatko ne lampaiden tai dementiapotilaiden ulkoiluttamista varten.

Luuletteko, että yhden perheen pientaloon riittäisi viisi ulko-ovea? Vai pitäisikö olla kaiken varalta kuusi?

Pahoittelen sarkasmiani. Pitää vaan saada kanavoitua perjantai-höyryt pihalle. Ehkä pitäisi ennemmin vaikka juosta lenkillä itsensä henkihieveriin kuin räyhätä täällä.

I was tagged by Maikki to share 11 little details.

1. clothes shop - NoaNoa was my ultimate favourite - I even saw a dream that I gave my child name Noa because of that shop :D Today I can't name my favourite shop anymore for my visits to NoaNoa always end up in disappointments.

2. furniture shop - this is something I'll find in the future after changing my apartment to a bigger. ..I've got only 17 sqm you know...

3. sweet - liqouirise!

4. city - Galway and Dublin are my recent favourities but Copenhagen and Edinburgh are a bit former ones. I must say that I like Tampere as well!

5. drink - Tea, green tea if possible and mint tea. Hot chocolate.

6. music - I've been listening to Irish folk music lately and I prefer it with dancing :) I like several kind of music, live music especially. Gospel music has been important to me since I was a child.

7. tv series - I don't have a TV but whenever possible, I go to my neighbor to watch Idols. Though I have a feeling that Idols is not sophisticated enough to be an answear...In Ireland I liked to watch Star Trek, Frasier and The last choir standing, that is kind of a choir singing version of Idols.

8. film - I love films. Amelie, Moulin Rouge, The Triplets of Belleville, Narnia etc. I've been a fan of Tim Burton films but now that I saw Sweeney Todd and didn't really like it, I lost my passion.

9. workout - DIPLOMA WORK. I also started training with my tin whizle. Needs practise.

10. pastries - Cinnamon rolls or buns, how to call Korvapuusti? Best baked during the certain period of a month ;)

11. coffee - I certainly am not a coffeeholic. But I do like a pastry with coffee-chocolate-powder sucar topping.

I'm tagging Pievauja.

Pyjamabileet

Olin tyttöjen kanssa Lahden kaverilla yökylässä. Viimeksi vastaavia pyjamabileitä vietettiin Galwayssa, ja oli kyllä hauskaa! En ole oikeastaan koskaan ollut Lahdessa muuta kuin ohi ajaen, ja täytyy sanoa, että olin ihan positiivisesti yllättynyt(vaikken niin negatiivisesti ennenkään ole ajatellut), sillä ruskan värittämä kaupunki vaikutti kivalta paikalta. Varsinkin satama ja Lanu-puisto mahtipontisine, musiikin ja värivalojen kanssa tanssivine suihkulähteineen oli hieno ja toki myös Sibeliustalo.

Yllä on pari pikapikaluonnosta mielessä pyörineestä aiheesta, kivusta, jota niin kovin paljon näkee tässä maailmassa, ympärillä, itsessäkin. Nämä ovat muistiinpanoja maalauksia varten, joita tuskin koskaan tulen tekemään.

Näin siinä aina käy. Ensin tulee suorastaan himo purkaa ajatukset kuviksi, mutta sitten lannistun. En osaa, symboliikkani tai aiheeni eivät ole tarpeeksi älykkäitä, ei mun kuvat kiinnosta ketään ja miksi ylipäätään pitäisi kiinnostaa kun ei tämä ole ammattini. Olen saanut vain pari vuotta yliopistotasoista taideopetusta, jos rakennustaidetta ei lasketa taiteeksi. Niitä jotka ovat lahjakkaampia riittää kyllä, miksi maalaisin tällaisia aiheita kun ei näistä ihan mitään sisustustauluja tulisi, tai miksi tekisin kuvia kun kenen tahansa maailmankuulun taiteilijan julisteen saa vitosella.

Silti haaveilen, että joskus saisin kertoa kuvana, mitä ajattelen, ja joku toinen ymmärtäisi. Niin kuin jotkut kertovat musiikilla. Tiedän, että tämä on aika lapsellista haaveilua, ja jos vähän hellittäisin itsekriittisyyttäni, voisin vain omaksi nautinnokseni sutata värejä paperiin ilman maailmojasyleilevää tavoitetta, ja se riittäisi.

Uudet rillit

Vintage livingin pyynnöstä uudet silmälasini tulevat tässä. Nolottaa pistää oma kuva tänne, mutta haluan mielipiteitä...onks nää nyhhyvät? Vanhoja EN esittele. Enkä jää kaipaamaan. Nyt näkee taas paremmin, voin tirkistellä naapuritaloon ja kauhistella kun tajuan, että minuakin voi tirkistellä. Ilmankos saatiinkin Irlannissa naapurin pervolta kirjeitä...no ei vaiskaan ;)

My new glasses.