Lähtisinkö Irlantiin?

Sain töitä. Irlannista arkkitehtitoimistosta kesäksi. Saisin töitä myös Suomesta, vieläpä elämäni parhaalla työsopimuksella pidemmäksi aikaa. Valitsisinko kuitenkin seikkailun vihreällä saarella? Googlettakaa Galway....ei ole hassummat maisemat, kuvia katsellessa mietin, miksi vielä epäröin. Yläpuolen kuva on Skotlannista, mutta varmaan Irlannissa on vähän samanlaista.

Kihlajaiset

Takana on pikavisiitti Ouluun hyvän ystäväni kihlajaisiin.

Emmi on niitä ihmisiä, jotka heti ensi tapaamisesta tuntuvat siltä, että hänet olisi pitänyt tuntea jo aikaisemmin. Joskus mietin, että olisinko koskaan tavannut Emmiä, jos en tykkäisi niin paljon Ikeassa käymisestä. Tutustuimme tosiaankin ensimmäistä kertaa matkalla Malmön Ikeaan vaihto-opiskelusyksynä, ja jo samana iltana istuimme puistonpenkillä juomassa omppulimppaa, opiskelemassa ruotsia damernas-mikäsenyt-olikaan-lehdestä, jakamassa unelmia ja parantamassa maailmaa aina pimeään saakka. Muutin Emmin kanssa samaan kommuuniin, vaikka hän varoittikin siellä olevan psykedeeliset tapetit ja keittiön, minkä arveli olevan käyttökelvoton. Aika monet pannarit, suklaakakut, toscapiirakat ja omenaherkut silti paisteltiin...ja pakoiltiin isännöitsijä-Adnania, käytiin jumpassa, juteltiin tuntikausia kämppisten kanssa, katsottiin leffoja, shoppailtiin Kööpenhaminassa ja etsittiin kirpputoreja Malmöstä. Kehuttiin toisiamme, leikittiin kameralla, käytiin katsomassa, löytyisikö Ystadista Henning Mankelin lupaamia ruumiita, yritettiin tilata falafelia på svenska. Eikä ystävyys Suomessakaan ole loppunut välimatkasta huolimatta.

Mulla on hurjan hyvä mieli. Jälleen yksi Emmin unelmista on yhä todellisempi. Onnea Emmi tulevaan avioliittoon!

pupulle takki

Pupulle tuli takki. Ehkäpä vähitellen silmukat alkavat olla muistissa, jotta uskallan alkaa virkata jotain "oikeaakin". Ostin langat siskolle lupaamaani vauvanmekkoon, joten saan lauantaina ajan kulumaan rattoisasti junassa.

Tänään tuli pienehkö alkuahdistus dipan kanssa. Aionko oikeasti pistää ihmisiä sorakuoppaan asumaan? Miten perustelen sen? Kuoppaan on vuosikymmenten kuluessa dumpattu ties mitä rojua, ja mielessä pyörii vain Erin Brokovitch-elokuva, jossa ihmiset sairastuivat monen sortin syöpään saastuneesta maasta...Toisaalta sorakuopan Mars- tai Flinstones-henkisessä maisemassa on jotain ihanan kauhean houkuttelevaa :) Ja projektinihan on joka tapauksessa enemmän visiointia kuin todellisuutta .

Ajan määre: kipsikäsi

Reilu vuosi sitten olin erittäin oikeakätinen.

Vajaa vuosi sitten oli pakotettu olemaan erittäin vasenkätinen.

Kipsatun käden aiheuttamasta n. 5 viikon kärsimyksestä muodostui eräänlainen aikakäsite yhtä pitkään kuin käsi kipsissä. Vaikka olihan se mukavaakin, kun kämppissiskoni tiskasi tiskit, poikaystävä auttoi takin päälle ja sain myötätuntoisia katseita(paitsi isonsiskon silloin 5-vuotiaalta sanavalmiilta tytöltä, jonka mielestä käden murtaminen oli turhaa, koska lautailu on lähinnä koululaisten puuhaa, ja minä todellakin aivan liian vanha moiseen, joten oma vika, eikä myötätuntoa). Kipsikäsi-aikakäsite on hyödyllinen varsinkin lyhytaikaisen kärsimyksen, kärsivällisyyden ja sietokyvyn mittaamiseen. Putkirempan piti kestää n. 2Xkipsikäsi, tosin todellisuudessa aika oli n.5xkipsikäsi. Sekin on nyt ohi ja kestetty.

Diplomityön kesto on n.5,5xkipsikäsi, eli vain n.0,5xkipsikäsi pidempään kuin putkiremppa. Teoriassa sen siis pitäisi olla siedettävä aikaisempien kokemusten perusteella. Aloitin dipan puolivirallisesti tänään. Alkujaan piti aloittaa se jo reilu kuukausi sitten....aaaaaaargh, siitähän olisi pois jo kokonainen kipsikäsi!

Tampere 25 minuutissa

Lauantaina törmäsin vanhaan tuttuun, joka oli Tampereella kavereineen käymässä. Hän kertoi, että heillä olisi 25 minuuttia aikaa, ja kysyi, voisinko lähteä Tampere-oppaaksi, samalla hehkuttaen minun olevan arkkitehti ja tietävän varmasti kaikki hyvät paikat. En kyllä vielä ole arkkitehti, enkä välttämättä edes tiedä hyviä paikkoja, mutta päätin hetken harkittuani tehdä kierroksen Finlaysonilla, mikä on omia lempipaikkojani. Yritän aina muistaa, että muita ihmisiä saattaa ehkä kiinnostaa muukin kuin arkkitehtuuri, mutta Finlayson onneksi teki riittävän vaikutuksen, ja turistini olivat tyytyväisiä. Kuulemma yhtä hienoa kuin Uppsalassa. Ehkä hienompaakin.


Tässä vielä vanhemman postauksen mökistä sisältä...

Retki maalle

Hyppäsin aamulla bussiin ja lähdin käymään ystäväni luona maalla ihan päiväseltään. Pakko myöntää, että melkoisen hyvää palvelua bussifirmat tarjoavat, sen verran syrjäseuduille kun ajelevat. Oli hauska nähdä reitin varren symppiksiä pientaloalueita, joiden olemassaoloa en tiennytkään, ja päästä maaseudun rauhaan.

Ystävä asuu loma-ajat vanhempiensa pihamökissä. Tosi söpö mökki. Tulin ystävän avulla houkutelluksi kirjautumaan facebookiin, ja huomaan nettiriippuvaisuuteni enenevissä määrin lisääntyvän. Lisäksi huomasin, että kaikki muut tutut OVAT jo siellä. Ja minä kun luulin olevani moderni blogini kanssa...

Tässä on hellyydenkipeä Antti. Kehräävää kattia sai pitää sylissä pitkän tovin ja rapsuttaa :)

Kitarasta

Pakko vähän kehua. Minulla on ystävä, joka osaa tehdä kitaroita. Vieläpä hurjan hienoja sellaisia. Ystävä käväisi mulla muutama viikko sitten soitinrakennuksen jälkeen ja näytti vielä keskeneräistä sähkökitaraa. Ystäväni kotisivuilta löytyy lisää hänen itse tekemiään kitaroita. Ne saavat minut aina ihmettelemään, miten joku voikin olla niin kätevä käsistään.