sunnuntai 13. huhtikuuta 2008

Kihlajaiset


Takana on pikavisiitti Ouluun hyvän ystäväni kihlajaisiin.


Emmi on niitä ihmisiä, jotka heti ensi tapaamisesta tuntuvat siltä, että hänet olisi pitänyt tuntea jo aikaisemmin. Joskus mietin, että olisinko koskaan tavannut Emmiä, jos en tykkäisi niin paljon Ikeassa käymisestä. Tutustuimme tosiaankin ensimmäistä kertaa matkalla Malmön Ikeaan vaihto-opiskelusyksynä, ja jo samana iltana istuimme puistonpenkillä juomassa omppulimppaa, opiskelemassa ruotsia damernas-mikäsenyt-olikaan-lehdestä, jakamassa unelmia ja parantamassa maailmaa aina pimeään saakka. Muutin Emmin kanssa samaan kommuuniin, vaikka hän varoittikin siellä olevan psykedeeliset tapetit ja keittiön, minkä arveli olevan käyttökelvoton. Aika monet pannarit, suklaakakut, toscapiirakat ja omenaherkut silti paisteltiin...ja pakoiltiin isännöitsijä-Adnania, käytiin jumpassa, juteltiin tuntikausia kämppisten kanssa, katsottiin leffoja, shoppailtiin Kööpenhaminassa ja etsittiin kirpputoreja Malmöstä. Kehuttiin toisiamme, leikittiin kameralla, käytiin katsomassa, löytyisikö Ystadista Henning Mankelin lupaamia ruumiita, yritettiin tilata falafelia på svenska. Eikä ystävyys Suomessakaan ole loppunut välimatkasta huolimatta.


Mulla on hurjan hyvä mieli. Jälleen yksi Emmin unelmista on yhä todellisempi. Onnea Emmi tulevaan avioliittoon!

8 kommenttia:

Sanna 25 kirjoitti...

Voi että, minä en päässyt kihlajaisiin. Meillä oli kotona uusi ulkomaan sukulainen käymässä...
(taustat voit lukea osoitteesta: http://sannabig.spaces.live.com/blog/cns!DCFA2D4D01B2F3D2!191.entry?&_c02_owner=1)

Vaikuttaa siltä, ettei Emmin ja Mikon hääkellojen soittoakaan tarvi ootella kovin kauan:)

17 neliötä kirjoitti...

sanna 25 - ei varmaankaan, ovat kyllä kaksi oikeaa söpöläistä yhdessä! ;) Harmi, ettet päässyt, oli mukavat juhlat.

Vintage living kirjoitti...

Kukahan leipoisi meillä noin hienoja kakkuja? Minä ja kermavaahto emme kertakaikkiaan kykene yhteistyöhön ja lopputulos on...öh, aika masentava. Onnea Emmille & tulevalle puoliskolle!

17 neliötä kirjoitti...

vintage living - jos lohduttaa, niin kermat oli ilmeisestikin taiteillut Emmin kondiittorisukulainen...

Emmi kirjoitti...

Hienot kakkumme oli tosiaan tehny veljeni vaimo, jonka kädentaitoja saamme useissa juhlissa ihastella.
Kiitos teille kaikille onnitteluista ja kiitos vielä ystäväiseni vierailusta! Kuten Mikko sanoi, oli niin hienoa kun tulit juhlistamaan juhlaamme! :)

17 neliötä kirjoitti...

Emmi - tietysti tulin. Häihin en sitten taidakaan päästä, niin reipas en ole, vaikka reipas oonkin, että Irlannista Ouluun ;)

Sanna kirjoitti...

Hei!
Olen jo tovin aikaa tutkiallut blogiasi. Irlantihan kuulostaa tosi loistavalta. Olen itsekin vähän samanlaisen tilanteen edessä kuin sinä, minulla olisi vaihto-oppilas paikka Kööpenhaminaan, mutta vielä emmin, haluanko lähteä. Mikä oikein pelottaa? Se ei ettei pärjää ihan yksin vieraassa paikassa vai että onko kotona kaikki kunnossa kun palaa (esim. parisuhde?).

Silti kannustan lähtemään Irlantiin. Varmasti tosi hyvä juttu tulevaisuuden kannalta.

17 neliötä kirjoitti...

Sanna - olin itse Lundissa vaihdossa tunnin päässä Kööpenhaminasta, ja monet kerrat reissasin Köpikseen, koska se on niin IHANA! Olisin sinne alkujaan halunnut, mutta kyllähän koko Öresundin alue on oikein mukavaa(multa saa vinkkejä ;) ). Mutta tosi hyvin ymmärrän tuon empimisen...varsinkin parisuhdemielessä. Itse en kadu, että silloin lähdin, mutta nyt taas on kaikenlaisia muitakin haasteita elämässä, jotka mietityttää.