Lauantaina törmäsin vanhaan tuttuun, joka oli Tampereella kavereineen käymässä. Hän kertoi, että heillä olisi 25 minuuttia aikaa, ja kysyi, voisinko lähteä Tampere-oppaaksi, samalla hehkuttaen minun olevan arkkitehti ja tietävän varmasti kaikki hyvät paikat. En kyllä vielä ole arkkitehti, enkä välttämättä edes tiedä hyviä paikkoja, mutta päätin hetken harkittuani tehdä kierroksen Finlaysonilla, mikä on omia lempipaikkojani. Yritän aina muistaa, että muita ihmisiä saattaa ehkä kiinnostaa muukin kuin arkkitehtuuri, mutta Finlayson onneksi teki riittävän vaikutuksen, ja turistini olivat tyytyväisiä. Kuulemma yhtä hienoa kuin Uppsalassa. Ehkä hienompaakin.Tässä vielä vanhemman postauksen mökistä sisältä...
4 kommenttia:
Mökki on niin valokuvauksellinen! Ah, nuo värit. Mummolani oli maalattu juuri tuolla vihreällä, ensin ulkoa, mutta maalia oli kait jäänyt kun moni muukin asia oli saanut vihreän pinnan.
Finlaysonin alue on ehkä parasta Tamperetta, vaikka siitäkin on tehty minusta vähän liian sliipattu, kuten täällä on tapana.
liivia - itse ihastuin myös juuri tuohon vihreään! Minunkin mielestäni Tampereella vanhoissa kohteissa käytetään vähän liikaa designia, eikä keskitytä kokonaisuuteen. Tai ei kai sitä saisi arvostella omaa ammattikuntaa...
Hienot värit mökissä, kyllä! Vähän samaa on isäni vanhan kotitalon saunamökissä, mahtavaa vanhaa patinaa ja sellaisia värejä mitä ei nykyään enää paljon näy. Ajattelin ottaa siellä vanhemmistani muotokuvan kesällä.
Ihana kasvikokoelma mökkikuvissa. Haaveilen kukkahyllystä ikkunan ääressä, kokoelmasta eriparisia ruukkuja ja kiemuraisia kasvinalkuja pyrkimässä ulos niistä.
Tampere on kyllä kaunis kaupunki, omalla tavallaan. Ehkä kiintymykseni siihen on aavistuksen romantisoitua. Mieleen tulevat lapsuuden kesät ja kirppis ja mansikat Tammelan torilla.
Lähetä kommentti