sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Ei vain kuntoilun vuoksi





Luin mielenkiintoisen artikkelin audio-arkkitehtuurista, siitä , miten arkkitehdit unohtavat sen, että eri rakennusmateriaalit heijastavat äänet eri tavoin. Nyt kun sitä on kerran jopa tutkittu, voin tunnustaa, että minulla on ikävä sitä, miltä Kööpenhamina kuulostaa. Onhan se visuaalisestikin tosi kiva paikka, mutta jos muistelen kaupunkia, ensimmäisenä tulee mieleen se, miltä äänet kuulostavat kapealla kävelykadulla korkeiden kivitalojen välissä. Toinen ääni, mitä ikävöin, on se, miten Irlannin Inishmoren korkeimmalla kohdalla pyöräillessä voi kuulla Atlantin aaltojen paiskautuvan molemmilla puolilla saarta rantaan.
*
Jälkimmäistä ikävää lievittääkseni lähdin auringosta nauttimaan Pyhäjärven rantaan. Pispalassa on yksi loistopaikka kuunnella aaltojen osumista rantakallioihin. Muutenkin siitä paikasta lähdettäessä tuntuu aina, että aivan kuin olisin saanut jotain.
*
Pispalassa on myös erään kadun varressa itsepalvelukukkakauppa, hylly aitaan kiinnitettynä ja vieressä lappu, jossa pyydetään maksu tiputtamaan postiluukusta sisään. Tällä kertaa itse kauppiaskin oli ulkosalla, kertoi, että hämmästyttävän rehellisiä ihmiset ovat, kun maksu tulee aina. Vielä hämmästyttävämpää on kyllä se, että kovin moni ihminen haluaisi tuhota Pispalan tunnelman. Perjantaiaamun lehdessä yleisönosastolla joku vernakulääriä kulttuuria ymmärtämätön valitti, että Pispalan kaavoitusta varten tehty Rakennuskulttuuriselvitys on jo nimenä liian paljon suojeluun johdatteleva.
*
Joka tapauksessa, kotona oli mukavaa kaivaa uusi kukka pussista, juoda kaakaota Robert Doisneaun valokuvakirjan kera. Ei se marraskuun alku niin kauheaa olekaan ;)

12 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Tosi kauniita kuvapareja. Varsinkin tuo ylin, huh mikä junarata! Upea valo.

maijja kirjoitti...

Minäkin kehun kuvia!

Anonyymi kirjoitti...

Itselläni on tuo sama Doisneaun kirja, mutta se on jo aivan palasina. Semmoinen liimasidonta, kun ei näytä kestävän hurjempaa selailemista. Mutta ne kuvat ovat vaan niin hienoja.

Kiitos paljon blogistasi, sitä on kiva lukea.

Elina kirjoitti...

Ylimmät kuvat ovat huikeita!

Anonyymi kirjoitti...

Kauniita kuvia! Täynnä tummia ja raskaita, siis syksyisiä värejä. Pidän kovasti.

17 neliötä kirjoitti...

Merja - kiitos! Muistan vielä hyvin sen intoa hihkuvan tunnelman, kun muutama vuosi sitten löysin tuon radan, joka alkaa kuin tyhjästä ja päättyy järveen, osa vanhaa tukinuittotunnelia. Sen vieressä menee kevyen liikenteen reitti, mutta ehdottomasti valitsen kävellä raiteilla!

maijja - kiitos!

tuikkis - kiitos kivasta kommentista! Doisneau on kyllä ihan minunkin suosikkejani.

Ekub - kiitos sinullekin :)

Milka - varsinkin taivas on syksyllä aivan mielettömän hienoissa sävyissä aurinkoisina päivinä!

Tiina Tee. kirjoitti...

Oi se ääni kun aallot lyövät kiviin tai kallioon on hieno! Täällä on monet rannat betonisoitu, siis ranta pelkkää betonia pullollaan... välissä hiekkaa, mutta siitä puuttuu se ääni.

johanna kirjoitti...

Olen viime aikoina kierrellyt korvat auki ja kuulostellut eri asuinalueiden äänimaisemaa. Oman naapuruston ääniin kuuluu jatkuva bussien ja muun raskaan liikenteen meteli sekä läheisen tehtaan äänet. Haluaisin rauhallisempaan ympäristöön. Kuvasi ovat upeita!

Malla kirjoitti...

Minä liityn myös kuvien kehujiin! Niin kaunista, niin rauhallista, niin syksyistä. Täydellistä. Ja talokuva, niin ihanan värikäs.

17 neliötä kirjoitti...

Kuukkeli - mutta siellä on sentään meri...

Johi- äänimaailmalla on kyllä merkitystä, olen samaa mieltä. Ääripäänä aiheeseen: Kiinassa tehdään ekokaupunkia, jossa saa ajaa vain äänettömillä ajoneuvoilla, jotta linnunlaulukin kuuluu. Rehellisyyden nimissä on pakko myöntää, että vaikka kuulostaa miellyttävältä, on mielestäni liikenneturvallisuuden nimissä ihan kiva, että autoista kuuluu ääni.

Malla - Pispalassa ei naapurit varmaankaan konsultoi toisiaan seinäväriä valittaessa. Mukavaa, tuo mieleen symppiksen Irlannin :)

Anonyymi kirjoitti...

Olet oikeassa, mikään paikka ei kuulosta samalta kuin Kööpenhamina. Kaipaan sinne joka päivä enkä malta odottaa, että omat opiskeluni ovat ohi ja pääsisin taas sinne.

Minäkin kehun kuviasi, aivan uskomattomia!

17 neliötä kirjoitti...

amelie - kivaa, kun on muitakin Köpis-faneja!