Ei vain kuntoilun vuoksi

Luin mielenkiintoisen artikkelin audio-arkkitehtuurista, siitä , miten arkkitehdit unohtavat sen, että eri rakennusmateriaalit heijastavat äänet eri tavoin. Nyt kun sitä on kerran jopa tutkittu, voin tunnustaa, että minulla on ikävä sitä, miltä Kööpenhamina kuulostaa. Onhan se visuaalisestikin tosi kiva paikka, mutta jos muistelen kaupunkia, ensimmäisenä tulee mieleen se, miltä äänet kuulostavat kapealla kävelykadulla korkeiden kivitalojen välissä. Toinen ääni, mitä ikävöin, on se, miten Irlannin Inishmoren korkeimmalla kohdalla pyöräillessä voi kuulla Atlantin aaltojen paiskautuvan molemmilla puolilla saarta rantaan.

*

Jälkimmäistä ikävää lievittääkseni lähdin auringosta nauttimaan Pyhäjärven rantaan. Pispalassa on yksi loistopaikka kuunnella aaltojen osumista rantakallioihin. Muutenkin siitä paikasta lähdettäessä tuntuu aina, että aivan kuin olisin saanut jotain.

*

Pispalassa on myös erään kadun varressa itsepalvelukukkakauppa, hylly aitaan kiinnitettynä ja vieressä lappu, jossa pyydetään maksu tiputtamaan postiluukusta sisään. Tällä kertaa itse kauppiaskin oli ulkosalla, kertoi, että hämmästyttävän rehellisiä ihmiset ovat, kun maksu tulee aina. Vielä hämmästyttävämpää on kyllä se, että kovin moni ihminen haluaisi tuhota Pispalan tunnelman. Perjantaiaamun lehdessä yleisönosastolla joku vernakulääriä kulttuuria ymmärtämätön valitti, että Pispalan kaavoitusta varten tehty Rakennuskulttuuriselvitys on jo nimenä liian paljon suojeluun johdatteleva.

*

Joka tapauksessa, kotona oli mukavaa kaivaa uusi kukka pussista, juoda kaakaota Robert Doisneaun valokuvakirjan kera. Ei se marraskuun alku niin kauheaa olekaan ;)