512 m

Lauantaina oli kauan odottamani naytelma Better late, jossa Frasierin John Mahoney naytteli loistavasti. Naytelma oli komedia, mutta aiheena oli vakavammat asiat, avioliitto, pettaminen, syyllisyys, lapsen tunteet siina seassa. Parhaiten mieleen jai lause "kids survive until they survive". Niin se taitaa olla...

Eilen kavimme Connemaran kansallispuistossa paivavaelluksella ja kiipesimme vuorelle. Se paikka on hienompi kuin hieno! Jos ikina matkustatte Irlantiin, niin kaykaa siella. Vaelluksen jalkeen etsin tyokaverini kanssa pienen syrjaisen lahdenpuokaman, jonne pulahdimme levien sekaan uimaan, nousuvetta kuin olisi joutunut odottamaan turhan kauan. Aluksi epailimme uintikelpoisuutta, mutta 512:sta metriin kiipeamisen jalkeen se oli parhaimpia ja tunnelmallisimpia uintireissuja koskaan :)

Mutta. Talla hetkella varsin mielellani lahettasin yhden orgaanisen kill.vbs-viruksen sille nokkelalle pikku hakkerirotalle joka melkein tuhosi tietokoneeni viruksellaan. Joten nyt joudutte kuvittelemaan a:lle kaksi pilkkua ylapuolelle. Jarjestelman pelastaminen tai siis toivon mukaan pelastaminen osoittautui oletettua haasteellisemmaksi, mutta ehkapa ensi viikolla lomani jalkeen a:lle tulee taas pilkut.

Minulla on siis loma! ensiyona lennan Pariisiin ihmettelemaan Amelien kahvilaa, Moulin Rougen myllya, ja Rottatoullen kuolleiden rottien nayteikkunaa. Ja ehkapa Louvrea, puistoja ja tietysti vanhaa ystavaani, jonka siella tapaan. Palaan Belfastin kautta alkuviikosta, joten mukavaa viikkoa kaikille!

Kalliojyrkänteitä ja festivaalihumua

Huh, kiirettä pitää...Viikonloppuna muita harjoittelijoita tuli Galwayhin, teimme retken Cliffs of Moheriin ja kävimme katsomassa australialaisen akrobatiatanssiryhmän esityksen. Eilen olimme työporukalla myös afrikkalaisen bändin konsertissa. Galwayssa on nyt meneillään taidefestivaali, ja olen ollut todella vaikuttunut. Toki turisteja on huima määrä, mutta pääkadulla on loistavia kitaristeja, harpunsoittajia, tulennielijöitä ja taikureita esiintymässä, ja avajaisparaati oli ihanan pelottava ja taitavasti tehty.

Lauantai-iltana ensin hieman harmitti, kun kaikki muut harjoittelijat halusivat yökerhoon, jossa ei kuule mitään ja kaikki vain hiljaa tuijottavat toistensa hidasta humaltumista samaan aikaan, kun kaduilla oli tunnelma huipussaan. Sain kuitenkin norjalaisen harjoittelijatytön, joka yöpyi luonani, liittymään seuraani. Kävimme italialaisessa ravintolassa, jossa suustani humpsahti lause: "vau, tämähän on ihan kuin ulkomailla!". Taidan tottua täällä oloon...Olin tosi iloinen, kun kutsuin norjalaistytön kylään, sillä joidenkin ihmisten kanssa on heti alkuun kivaa. Varsinkin, kun tyttö kaivoi laukustaan keskeneräisen villapaidan ja juttelimme pitkän tovin käsitöistä :)

Työmatkalta

Inis Oirrin saarella oli hienoa, ja yllättävän paljon nähtävää pieneksi saareksi. Katselimme iirinkielisen lasten näytelmän rakennuksessa, joka on projektimme. En ymmärtänyt sanaakaan, mutta nauroin vedet silmissä! Näimme myös ison, ruostuneen laivan, hiekkaan uponneen kirkon (Raamatussakin on kertomus viisaasta miehestä, joka rakentaa kalliolle, ja tyhmästä, joka rakentaa hiekalle...) lehmiä ja linnaraunioita. Inis Oirr oli Inishmorea rauhallisempi ja vähemmän suosittu, mutta ehkä sympaattisempi.

Galwaysta

Keväällä muistaakseni Helsingin Sanomissa oli artikkeli miehestä, joka keksi alkaa valokuvata postikortteja siinä ympäristössä, missä niiden kuvat oli otettu, niin että kortti oli osa maisemaa. Nyt pääsin kokeilemaan sitä itse!

Viime viikolla, kun ystäväni olivat kyläilemässä, saimme hienon auringonlaskun. Eilen puolestaan kaikki oli sumun peitossa, aivan kuin olisi spray-pullosta sumutettu. Työmaakäynnilläkin paperit vettyivät. Onneksi ei tarvinnut käydä kaupassa, paikallisista paperikasseista olisi varmaankin tippunut kahva ennen kotiovea.

Täällä on siis paljon vettä, eikä vain taivaan ja maan välillä, vaan myös ympäröivässä meressä ja kaupungin läpi laskevassa Corrib-joessa. Näimme muuten hylkeitä joessa! Ne pyydystivät lohia, se oli kiva nähdä.

Päivällä työnantajani ilmoitti, että huomenna otetaan yöpymiskamppeet mukaan ja lähdetään työmatkalle Aransaarille. Ei voisi olla parempaa kohdetta hoitaa työasioita! :)

Viikonloppureissu

Toisinaan pohdin, onko tämä paikka oikeasti olemassa, vai jokin Narnian kaltainen toinen todellisuus. Ainakin on helppo arvella, mistä fantasiaelokuvien lavasteet saavat inspiraatiota.

Olen vieläkin ihan tunnelmissa viikonlopusta Dublinissa. Ystäväni kanssa testasimme, että omatoimimatkailu kannattaa! Matkustimme puoli tuntia junalla Dalkeyhin, josta kävelimme Killineyn asemalle. Välillä oli huikeita maisemia, symppiksiä mökkejä ja kartanoita, kaikki neljän euron junalipulla, ja valokuvaustaukoja sai pitää aina kun halusi. Toivon, että kuvani voisivat innostaa edes jonkun reissaamaan tälle saarelle, joka itseeni on tehnyt suuren vaikutuksen.

Olen kehunut maisemia ja työpaikkaani, mutta täytyy vielä kehua kämppiksiänikin. Meillä on aina rento meno kotona, ja tuntui mukavalta, kun yksi kämppiksistä viikonloppuna kysyi huolestuneena tekstiviestillä, onko naapurin psykopaatti vienyt minut, sillä oli unohtanut reissuni. Kivaa kun täällä välittävät, vaikka eivät kovin hyvin vielä tunnekaan :)

Cork ja Skibbereen

Viime viikonloppu lounaisrannikolla oli mainio, vaikkakin satoi paljon. Meloimme näteissä maisemissa, jousiammuimme, kiipeilimme ja näimme vähän Corkiakin sateenvarjon alta. Viikko on mennyt nopeasti parin ystäväni kyläillessä Suomesta. En siis ole kuollut, vaikka en olekaan ehtinyt päivittää blogia ;)

Tänään ylireilu pomoni vei minut ja työkaverini Dubliniin arkkitehtuuria katsomaan, olen vieläkin ihan vaikuttunut kaupungista! Reissaan huomenillalla sinne vielä uudestaan, vuorovierailulle siellä asuvalle kaverille.

Retkelle

Huomenna lähden viikonlopuksi Corkiin, ja tapaan kaverini Suomesta! :)

Tänään tajusin, että olen ollut melkein kuukauden täällä, enkä ole juurikaan esitellyt Galwayta! Lupaan sen vielä tehdä. Seuraava kuukausi on täynnä leppoisaa (luultavasti) työssäkäyntiä ja runsaasti toimintaa. Irlannin ulkomaalaisille harjoittelijoille järjestetään paljon retkiä, joille olen yhtä lukuunottamatta ajatellut osallistua. Ja sille yhdelle en osallistu siksi, että varasin lipun teatteriin...mutta en ihan mitä vain katsomaan, vaan näytelmää nimeltä Better late, jossa näyttelee John Mahoney! Muistattehan, hän on se, joka näyttelee Frasierin isää. Vanha mies jo, mutta aivan loistava, ja fanitan kyllä mielelläni häntä :)