Inis Oirrin saarella oli hienoa, ja yllättävän paljon nähtävää pieneksi saareksi. Katselimme iirinkielisen lasten näytelmän rakennuksessa, joka on projektimme. En ymmärtänyt sanaakaan, mutta nauroin vedet silmissä! Näimme myös ison, ruostuneen laivan, hiekkaan uponneen kirkon (Raamatussakin on kertomus viisaasta miehestä, joka rakentaa kalliolle, ja tyhmästä, joka rakentaa hiekalle...) lehmiä ja linnaraunioita. Inis Oirr oli Inishmorea rauhallisempi ja vähemmän suosittu, mutta ehkä sympaattisempi.
7 kommenttia:
Käyn toisinaan ihastelemassa Irlantikuviasi ja tämän kertaiset ovat taas aivan ihania.
Kyllä tuollaisissa maisemissa kelpaakin työmatkailla. Kaunista.
Ruostunut laiva on vaikuttava. Yhdyn Mallan sanoihin, noissa maisemissa tosiaan kelpaa tehdä ihan mitä vain=)
Ihania kuvia sulla, ystäväni!
Mä oon ehtiny aina jossain välissä lukia sun kuulumiset, mutta en ole omaa blogia liioin päivittäny. Kirjottelen pian sinne viimesimmät kuulumiset. Nauti jokaisesta päivästä ihanassa Irlannissa! Olet ajatuksissa...
Kesiah - kiitos! :)
Malla ja Olina - niinpä! Kaiken kaikkiaan viimeiset parisen vuottani työelämään tutustuessani olen ollut vaikuttunut arkkitehdin työn positiivisista puolista. On niitä huonojakin, jopa tässäkin työpaikassa pienen hiukkasen, mutta plussan puolella ollaan!
Emmi -kiitti! Odottelen kuulumisiasi! Ja arvaa, MJ Liettuasta tulee mulle kylään, se on reipas kun tulee tänne saakka taas, vaikka minä olen vieraillut sillä vain kerran!
Ihanan karua. Mieli lepää karussa maisemassa.
Onpa eeppinen tuo toinen kuva!
Ja saari kuulostaa ihanalta. Rakastan pieniä saaria, karua kalliota ja merta.
Lähetä kommentti