Täytyy hieman nolona tunnustaa, että yritin plagioida kummipojan Maileg-pupun. Ajattelin, että olisi kätevämpää tehdä kummipojan Timille ja Mimmille toivomia vaihtovaatteita, jos olisi sovituskani. Lopputulos oli kuitenkin sen verran raasu, ettei hyvällä tahdollakaan voi puhua tuotekopioinnista...
*
Eilen piipahdin vanhemmillani, jotta veli voisi katsoa, mikä vika kannettavassani on, ja samalla tosiaan tein kanin aikani kuluksi. Vanhimman siskoni kuusivuotias tyttö, prinsessa, lady ja neitien neiti, tuli sinne hoitoon, näki kanin, ja siltä istumalta alkoi naisellisen vihjailevasti ja ovelasti antaa ymmärtää, että haluaisi saada itselleen joko kyseisen kanin tai samanlaisen. Ymmärsin yskän ja lupasin sitten tehdä vielä toisenkin.
*
Tyttö seisoi koko ajan ompelukoneen vieressä kannustamassa sanoen, ettei IKINÄ olisi uskonut, että minäkin osaan ommella, ja nimesi vielä päättömän kanin tarhakaverinsa mukaan Juliaksi (liekö muistuttivat toisiaan?!).
*
Tästäkin kanista tuli aika reppana, kiireellä kun tein, mutta tyttö oli tyytyväinen. Sanoi, ettei IKINÄ leiki enää muilla kuin LAIHOILLA kaneilla. Voi minua, minkähänlaista kauneusihannetta nuorelle neidille opetankaan?
*
Sen vielä sanon, että aidot Maileg-kanit ovat hintansa väärti. Tanskalaisilla on pakko olla joku patentti kapeiden ruumiinosien oikeinpäin kääntämiseen ja täyttämiseen. Itse survoin niitä lopulta kiinalaisella syömäpuikolla kuosiinsa.