keskiviikko 26. maaliskuuta 2008

puputehtaalta


Täytyy hieman nolona tunnustaa, että yritin plagioida kummipojan Maileg-pupun. Ajattelin, että olisi kätevämpää tehdä kummipojan Timille ja Mimmille toivomia vaihtovaatteita, jos olisi sovituskani. Lopputulos oli kuitenkin sen verran raasu, ettei hyvällä tahdollakaan voi puhua tuotekopioinnista...
*
Eilen piipahdin vanhemmillani, jotta veli voisi katsoa, mikä vika kannettavassani on, ja samalla tosiaan tein kanin aikani kuluksi. Vanhimman siskoni kuusivuotias tyttö, prinsessa, lady ja neitien neiti, tuli sinne hoitoon, näki kanin, ja siltä istumalta alkoi naisellisen vihjailevasti ja ovelasti antaa ymmärtää, että haluaisi saada itselleen joko kyseisen kanin tai samanlaisen. Ymmärsin yskän ja lupasin sitten tehdä vielä toisenkin.
*
Tyttö seisoi koko ajan ompelukoneen vieressä kannustamassa sanoen, ettei IKINÄ olisi uskonut, että minäkin osaan ommella, ja nimesi vielä päättömän kanin tarhakaverinsa mukaan Juliaksi (liekö muistuttivat toisiaan?!).
*
Tästäkin kanista tuli aika reppana, kiireellä kun tein, mutta tyttö oli tyytyväinen. Sanoi, ettei IKINÄ leiki enää muilla kuin LAIHOILLA kaneilla. Voi minua, minkähänlaista kauneusihannetta nuorelle neidille opetankaan?
*
Sen vielä sanon, että aidot Maileg-kanit ovat hintansa väärti. Tanskalaisilla on pakko olla joku patentti kapeiden ruumiinosien oikeinpäin kääntämiseen ja täyttämiseen. Itse survoin niitä lopulta kiinalaisella syömäpuikolla kuosiinsa.

6 kommenttia:

Vintage living kirjoitti...

OOh, tuoko on se junamatkan aikana virkattu mekko, ihana! Eikä hullumman näköinen kani. Mutta tietty hyvä kuulla, että ei suotta ole rahojansa tuhlannut aitoihin;)
Ja Neidillä 6v on kyllä aina sana hallussaan!

papupata kirjoitti...

No kanihan on sievä. Jaa jaa mä luulen et ne puikot on alun perinkin tehty tähän tarkoitukseen ja sitten vaan varastettu idea et nillä muka kuuluis syödä jotain...

Mulla on vaan paksuja pupuja, oliskohan tehdä yks hoikkeliini?

Mutta noin hienoja mekkoja ei kyllä meillä valmistu...

17 neliötä kirjoitti...

Vintage living - juu, tuo mekko sai junamatkan tuntumaan lyhyeltä. Pistänkö pakettiin?

papupata - pupun päästä tulee jotain vähän humanoidimaista mieleen, tein sen jotenkin väärin ja se ehkä eniten häiritsee. Mutta muuten hoikkeliini on varsin helppo valmistaa, jos vain syömäpuikkoja löytyy ;)

17 neliötä kirjoitti...

niin ja vinkiksi, että kääntöaukko kannattaa tehdä leveämpään jalkapohjaan. Jalan yläosasta kappaleen kääntäminen on aika mission impossible, jos jalka on ohut. Itselle tuli ratkomista...

Vintage living kirjoitti...

Raaskitko oikeasti luopua siitä??

Merja kirjoitti...

Hei, luin palautteesi kyselyyni möisitkö metsäkuvan... joo, laita vaan minun blogini sähköpostiin tietoa. Kiitos!