 |
| Puolikas kakku puolivuotiaalle! |
Vauvalle tuli puoli vuotta täyteen! En meinaa millään uskoa, miten nopeasti aika on mennyt. Pojan vauvamaiset elkeet ovat kovaa vauhtia vaihtumassa taaperopuuhiksi ja taidot vain karttuvat joka päivä. Kuluneen kuukauden aikana vauvamme on oppinut hurjasti etenkin käsien motorisia taitoja, joista käsien ojentaminen syliin halutessa on äidistä tuntunut hurjan ihanalle. Äiti, isi ja ei ovat selvästi vakiintuneet pojan sanavarastoon ja niistäkin olemme olleet tosi iloisia. Huvittavaa on se, kun pukiessa, vaippaa vaihtaessa tai muuta pojan mielestä kiduttavaa tehtäessä hän pyytää usein toista vanhempaa apuun :D Ympäristöä poika on varmasti tarkkaillut kovasti aiemminkin, mutta tavaroiden tavoittelu on vienyt sen aivan uusille urille. On hauska seurata, mikä poikaa kiinnostaa! Suosikkeja ovat äidin kännykkä, tablettikone, kaukosäädin, lankakerät ja yleisesti kaikki rapiseva. Lelutkin ovat mieluisia ja niistä parhain ehkä vastoin periaatteitamme (ennen pojan syntymää ajateltiin ettei hankita paljoa mitään muovijuttuja eikä varsinkaan ääntä pitäviä) ostettu muovinen lelukaukosäädin josta kuuluu puhetta ja musiikkia. Ulkonäkö ja äänimaailma ovat härvelissä aivan karseat mutta poikaa se ilahduttaa siinä määrin, että pakkohan sitä on heltyä. Joka-aamuinen iloinen jälleennäkeminen säätimen kanssa on oikeasti tosi suloista! Päässä soi "juttuja ihaniksi hallita voi" jne. mutta ei haittaa! Automatkojen pelastus on ollut serkulta lainaan saatu helikopteri, josta kuuluu kaikenlaista pörinää ja valokin vilkkuu. Siinä on kaksi leveliä volyymille, aivan huippua! :D Yleensä lasten lelut kun luukuttavat meteliä korvat hajalle. Autossa onneksi myös Juha Tapio rauhoittaa ja lisäksi harkinnassa on Johanna Kurkelan CD:n hankinta, sillä se on etenkin iltaisin pojalle mieluisaa laulantaa. Kiinteiden syönnissä ei olla edelleenkään menestytty. En tiedä, onko poika nirso, sörsselit pahoja, äidinmaito liian hyvää vai olenko vain surkea syöttäjä. Mutta lähestulkoon täysimetyksellä siis mennään edelleen. Flunssaa ollaan sairasteltu, niin kuin joka kuukausi meillä näköjään on tapana, mutta onneksi mitään pahempaa ei ole ollut ja lääkekuureiltakin on vältytty. Ai niin, ja poika sai uuden pienen poikaserkun! voi mikä kokoero, ei meinaa millään ymmärtää, että meidänkin poju on ollut sellainen kirppu.
Henkisesti kulunut kuukausi on itselleni ollut ehkä vaikein. Yöheräämisiä on jo pari kuukautta ollut vähän turhan tiuhaan ja mielessä kummittelee pohdiskelut, hoidanko vauvaa oikealla tavalla. Onko heräämiset seurausta vääränlaisesta nukutusrutiinista, leikinkö liikaa pojan kanssa ja lellinkö piloille, vastaanko itkuihin liian nopeasti. Mitä teen väärin kun poika ei halua syödä kuin rintaa ja pitäisikö pojan nukkua päiväunet ulkona vaikka sisällä hän nukkuu paremmin ja saan silloin itsekin nukkua. Ensimmäiset kuukaudet olin jotenkin itsevarmempi siinä, että toimin oikein, mutta nyt tuntuu, että äitinä olemisen ilosta on jotenkin katkennut terä sen seurauksena, että epäilen koko ajan, olenko hyvä äiti ja toiminko viisaasti pienen aarteeni kanssa. Ympäristöstä saatu palautekaan ei aina helpota vaan useimmiten tulee vain lisää paineita vaikka hyviä vinkkejäkin ollaan kyllä saatu ja jatkossakin niitä on tärkeä saada. Ehkäpä vain olen siinä pisteessä väsymyksen kanssa, että tuntuisi välillä kivalta kun saisin kuulla, että kylläpäs teillä on kasvamassa mukava poika ja hyviä vanhempia olette.
6 kommenttia:
No aivan varmasti olet paras mahdollinen hoitaja pojalle! Ainakin kummipojallani uusien taitojen oppiminen on kausiluonteisesti vilkastuttanut myös öitä - muistelen, että neuvolassa sanottiin että syy on jotenkin ihan hermostollinen, kun pienen elimistö vetelee uusia hermoratoja sellaisella vauhdilla, ettei yötkään oikein rauhoitu. Ehkä kiinteidenkin maistelu aikanaan rauhoittaa, jos niitä syömällä ei tarvitse syödä yhtä usein kuin pelkällä maidolla? Ymmärrän poikaa - ei ne soseet ihan kauhean hemaisevan makuisia usein ole. :) Mutta kuten totesit, lapsi on kyllä kuvassa ihan tosi paljon isomman näköinen, ei enää mikään pikkuvauva!
Hei, vinkkinä nukkumiseen: "unihiekkaa etsimässä" -kirja! Meillä opeteltu 5kk neidin kanssa nukkumaan, kun yöt menivät ihan valvomiseksi.. Terkut Oulusta ja tsemppiä!
Olet ihan varmasti hyvä äiti pojallesi! Lapsille tulee kaikenlaisia vaiheita, jolloin valvotaan öitä tai ruoka ei maistu ja yleensä ne menevät itsestään ohi. Ymmärrän kyllä erittäin hyvin nuo ajatuksesi siitä, että tekeekö kaiken oikein. Meillä esikoinen itki ensimmäiset 3kuukautta ja olin henkisesti aivan poikki. Anoppini sitten kerran vierailulla meillä ollessaan kyseli, haluaisiko lapseni, että hänen äitinsä olisi joku muu. Eipä sellaiset kommentit paljoa auttaneet äiti-itsetunnon kasvattamisessa. Hyvä kuitenkin, että sanot ääneen ajatuksesi etkä jää hautomaan negatiivisia asioita yksin. Olen varma, että teet kaiken varmasti hyvin, mutta toiset lapset valvottavat öisin tai ainakin silloin, kun oppivat jotain uutta. Toki joskus voi olla vatsavaivojakin, mutta ne menevät ohi. Tsemppiä ja onnea puolivuotiaalle! Meilläkin eletään vauva-arkea, mutta en ole pahemmin ehtinyt blogia päivittää, kun olemme sairastelleet koko syksyn.
Kiitos teille tsempeistä! Yöt mennään edelleen runsailla heräämisillä, mutta ehkä tämä vielä helpottaa. Ja kiitos muuten kirjavinkistä, Jaana, pitääkin tutustua opukseen!
"Kylläpäs teillä on kasvamassa mukava poika ja hyviä vanhempia olette!!"
Vauvat ovat yksilöllisiä, sen olen oppinut kahden lapsen kanssa. Neuvoni on: tee niin kuin teidän arkeen sopii parhaiten ja MITEN SINÄ JAKSAT PARHAITEN. Jos teidän arki toimii paremmin niin, että vauva nukkuu päikkärit sisällä, tehkää ihmeessä niin. Niin meidänkin toinen lapsi nukkuu sisällä 2 tuntia ja pihalla ei tuntiakaan.
Syömisen kanssa ei ole kiirettä. Äidinmaito on hyvää ravintoa lapselle ja hän kasvaa silläkin. Vähitellen (korostan VÄHITELLEN, ei viikossa tai edes kuukaudessa!) vauva oppii syömään muutakin ruokaa.
Nukkuminen on tärkeää. Siihen kannattaa yrittää löytää jokin ratkaisu, koska virkeänä jaksat paremmin eivätkä asiat tunnukaan niin vaikeilta. Minä olen huono neuvomaan siinä, koska emme ole koskaan käyttäneet mitään unikouluja. Me emme vain ole voineet itkettää vauvoja yöllä vaan olemme vastanneet heidän tarpeisiin ensin laittamalla käden päälle, sitten tutin suuhun ja lopulta olen imettänyt, jos vauva ei ole rauhoittunut. Meidän lapset eivät ole koskaan olleet sellaisia "ihannevauvoja", jotka nukkuvat jo 2 kk vanhasta yöt läpeensä. Minulle on paljon normaalimpaa se, että vauvat valvottavat ja aikanaan se on mennyt ohi. Tämä tieto ei tietenkään auta sinua nyt jaksamaan ja toivon, että löytäisit hyvän keinon parantaa lapsesi yönukkumista.
Haluaisin sanoa sinulle, että asiat voi tehdä monella tavalla ja silti yhtä oikein. Leiki ihmeessä vauvan kanssa ja helli häntä niin paljon kuin jaksat ja ehdit! HÄN EI MENE SIITÄ PILALLE!
Anna itsellesi lupa nauttia tästäkin vauva-ajasta, kun asiat eivät menekään oppikirjojen mukaan tai niin kuin viralliset ohjeet sanovat. Voin luvata, että jatkossakin tulee kohtia, kun asiat eivät mene ennalta odotetusti :) Toivon, että oppisit elämään vanhempana levosta käsin. Siinä taitaa olla meillä kaikilla opettelemista.
Hyvää joulua teidän perheelle!
kiitos tsempeistä!<3 oon paljon miettinyt mitä kirjoitit :)
Lähetä kommentti