Meidän pojulle tuli eilen viisi kuukautta täyteen! Pojan neljäs kuukausi oli täynnä uuden oppimista ja pikkumiehen ihmettelyä. Koliikki-itkut loppuivat kun poika oli reilut kolme kuukautta, sitten itkettiin rokotteita ja sitten useampaa flunssaa. Huomenna vauva saa uuden satsin rokotuksia ja voi kun toivon, ettei pienen tarvitsisi taas olla kipeä! Poika on päivisin useimmiten tosi iloinen kaveri ja tuntuu, että mitä enemmän tulee ikää, sitä hauskemmalta vauvaelämä näyttää. Ollaan aloiteltu kiinteiden syömistä, mutta toistaiseksi pojan mielenkiinto on äidinmaidossa. Ehkäpä syömisen herkkyyskausi ei ihan vielä ole meidän lapsella? Öisin heräillään tätä nykyä pahimmillaan tunnin välein ja huomaan monesti aamuyöstä olevani niin tokkurassa, etten meinaa edes tajuta, mistä etsiä pinnasängyssään itkevää poikaa. Viime viikolla opittiin mahalle kääntyminen, lattialla leikkiminen on jo vähän kivempaa ja rattaatkin taas kelpaavat kulkupeliksi. Suuria hupeja ovat hetket kun isi tulee töistä, äidin kanssa leipominen, kylpeminen ja kaikenlainen hassuttelu. Poika osaa sanoa isi ja äiti (joo ihan oikeasti!) ja suurimmasta ilosta kerrotaan pienellä kirkumisäänellä ja hekotuksella.
Meillä oli myös peijaiset eilen, mies sai jänöpupun saaliikseen ja sitä hänen metsästystovereiden kanssa maisteltiin. Huvittaa, kun omassa perheessäni metsästys on ollut vieras asia, näissä hormooneissani en kestänyt edes mennä katsomaan raatoa. Lapsena näin ensimmäisen kerran jänissaaliin kaverin autotallin seinustalla ja itkuhan siitä tuli. Metsästys kun oli tuttu vain Topista ja Tessusta sekä Bambista ja ennen mieheeni tutustumista lapset aseiden kanssa vain kuvista, joissa on afrikkalaisia lapsisotilaita. Huh, kyllä siinä taitaa äidin sydän särkyä kun meidän pojalle joku ensimmäisen kerran antaa oikean pyssyn käteen! Metsästysperheissä näkökulma on tietty niin erilainen, että asenteelleni varmaan nauretaan...
Talvi on selvästi tulossa ja puin tänään pojalle ekan kerran paksummat toppavaatteet päälle. Kaivoin omatkin naftaliinista vaikka tuntui, että vastahan ne sinne säilöin :D Käsityörintamalla uutta on virkattu kärpässieni ja vielä keskeneräinen takki. Uutta on myös tuo ihana lehti sekä
olohuoneremontin alku, aika jännää. Katsotaan mitä siitä kehkeytyy!
4 kommenttia:
Hei,
kiva seurata tätä blogia. Olen itsekin arkkitehti, tosin vähän varttuneempaa sorttia. Kuitenkin, odotan kuudetta lasta (poikaa, iltatähteä. Olen neulonut, mutta aivan muutamia vaatteita tulevalle lapselleni. Kivoja neuleuita sinulla. Vielä yritän jaksella reilu pari viikkoa töissä (kaavoitushommissa kunnassa) ja sitten äitiyslomalle odottelemaan viimeiset viikot kotopuolessa. Kivaa äitiyttä sinulle! Vanhin lapseni on jo 19 vuotta ja miettii tulevia opintoja. Näillä näkymin ei ole tulossa uusia arkkitehteja meidän perheeseen.
Hei! onnittelut vauvasta! Jännää varmasti kun saa seurata niin eri ikäisten lasten elämää! Hauska juttu, minäkin teen kaavoitushommia, tosin konsultilla. Parissa eri kunnassa ja arkkitehtitoimistossakin olen tosin ollut. Joo ja neulominen on vähän karannut käsistä :D
Voi miten suloinen poju! <3
Luin tätä jo viikko sitten ja pääsin sanaan "peijaiset", kun ryntäsin herättämään metsästä tulleen ja päiväunilla olleen mieheni. Muistin nimittäin yhtäkkiä, että hirvipeijaiset on menossa ja enää alle tunti aikaa mennä keittoa syömään...
Juu, kyllä näin metsästävien miesten parissa koko elämäni eläneenä tuo asenne on vähän hassu, mutta ymmärrettävä:)
-Rosanna-
Lähetä kommentti