tiistai 27. tammikuuta 2009

rätei ja lumpui

Tykkään tosi paljon käsitöiden tekemisestä, mutta neulominen on se heikko kohtani. Yläasteella piti neuloa tumput, ja kun toiset suunnittelivat kaikenmaailman lapintumppujen ja vauvan villatakkien tekoa, yritin suhteuttaa harjoitusta kykyihini neulomalla tumput siskon kaksivuotiaalle. Jotta olisin voinut pitää käsityöarvosanan kymppinä ja heikkouteni piilossa, kirjoin niihin mahdollisimman monimutkaisen pingviinin.

Aina välillä koitan kepillä jäätä, jospa osaisinkin. Muuttojen yhteydessä löydän yleensä kaapin perältä keskeneräisiä säärystimiä ym. Jotkut saan jopa valmiiksikin, villatakista(!) äiti totesi, että taisivat langat mennä hukkaan ja pipo katosi, enkä jäänyt kaipaamaan. Joskus taannoin haaveilin, että olisipa kivaa osata neuloa villasukat, mutta päädyin pistämään tumput kutimille, koska ne olin sentään tehnyt aiemminkin, ne pingviinit. Ja sain ne valmiiksi! Niitä tehdessä totesin, että neulominen sinänsä ei välttämättä ole se pahin minulle, vaan joustinneule. Jos pysyn siitä erossa, niin puuha on nautinto. Toki ensimmäisen tumpun tekemiseen meni aika paljon aikaa, ja eri neulomisvaiheet näkyvät kuin jäätiköitymisvaiheet tai vuosilustot. Mutta toisen parin tein jo junamatkan aikana matkalla Kemiin, ja vieläpä nuo kuvan kämmekkäätkin. Olen niin innoissani palmikkoneuleen tekemisestä, että aluksi unohdin toisesta parista peukaloaukonkin, ja siksi myös täällä julkisesti hehkutan, että 17 neliössä osataan neuloa! :) Ei minusta mitään Kaffe Fassetia tule, mutta ainakin tumput osaan tehdä!
*
Tänään oli jotenkin juhlafiilis. Ehkä se johtuu uudesta kamerasta, ehkä vähän tänään käydystä hyvästä keskustelustakin. Ehkei juhlimiseen edes tarvita niin aihettakaan... Joka tapauksessa teki mieli leikkiä juhlimista, ja ostin runebergin tortun ja join iltateen hienostelukupista.



9 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Onnittelut kämmekkäistä ja uudesta kamerasta!

Neulomisvaiheet kuin jäätiköitymisvaiheet tai vuosilustot... hehee..

Anonyymi kirjoitti...

No jopas palmikoitakin ihan. 17 neliössä osataan neuloa! Saapasjalkalassa siitä vain haaveillaan uuden kirjan kanssa.
Mä voin tehdä sen joustinneuleen, niin tee sä kavennukset ja kirjomiset, perustetaan työpaja.

Hilja kirjoitti...

Hih, rätei ja lumpui on yks mun suosikkisanonnoista. Nii ja hienostelukuppeilu tekee kyllä terää aina välillä!:)

Kämmekkäät on tosi kauniit, vaaleansininen ja ruskea on tosi ihanat yhdessä.:)

Tiina Tee. kirjoitti...

Mä neuoin kouluaikoina ainoastaan kaulahuiveja ja koira-pehmoleluja! Vasta kolme vuotta sitten opetti yksi ystävä ja yksi mummo mut tekemään muutakin. Vieläkin syntyy lähinnä villasukkia ja lapasia. Kantapääkään ei ole kamalan vaikea, jos on hyvä opettaja. Hieno toi sun kämmekäs :)

Ja ihanaa tuo hienostelukupista juominen ja tortun syöminen. Kun arkeen sekoittaa pikkuisen juhlaa juuri silloin kun huvittaa, jaksaa paljon paremmin.

17 neliötä kirjoitti...

Merja - kiitos!Eihän se yhtä hieno ole, kuin sinun kamerasi, mutta sopii varmaan tällaiselle amatöörille :)

Tuikkis - eikös kuulostakin kehitykseltä? Meille tulisi ihan loistotyöpaja :)

Hilja - joo, mun kanssa. Olikohan se Rokka Tuntemattomasta, joka sen sanoi...

Tiina Tee. - hienostelu silloin tällöin on suurta hupia. Siitä voisi jopa tehdä blogihaasteen.

Sanna kirjoitti...

Voi palmikko! Sen haluaisin osata. osaan vain tehdä pipoja kaulahuiveja vanttuita ja sukkia. Mutta palmikko kruunaisi KAIKEN.

17 neliötä kirjoitti...

Sanna - palmikko onkin helppo! jos osaa neuloa oikeaa ja nurjaa, voi osata myös palmikon!

Sanna kirjoitti...

Neulelehtien ohjeet vaikuttavat liian vaikeilta, enkä ole oikeastaan edes yrittänyt palmikkoa. Pitää alkaa opettelemaan. Koristelisin sillä lapasia ja sukkia ja ehkä kaulahuiveja - eli niitä ainoita, joita osaan kutoa.

17 neliötä kirjoitti...

Sanna - hyvä ohje palmikkoon on http://www.kaspaikka.fi/neulonta-A&O/neulokset/palmikkoneulos.html

Siitä minä keksin, miten palmikkoa syntyy! Kokeile ihmeessä :)