Eilen illalla valmistelin diplomityöstä näytettävää tilaajalle, jota en ollut nähnyt puoleen vuoteen. Pääsi kyllä itku kun mietin, miten selitän tuloksen vähyyden, laiskuuden ja saamattomuuden. Sitten höysteeksi huomasin, että uusi kukkani on jo nyt kuolemaisillaan, vaikka niin huolella etsin netistä sen hoito-ohjeet. Ensimmäinen ajatus oli, että voieivoiei, enkö osaa hoitaa mitään elämäni kukkasia. Mutta tänään oli uusi päivä, kukka virkosi lilluttuaan tunnin vedessä, ja tilaajakin totesi, että hänellä itsellään meni kaksi vuotta diplomityön tekemiseen, vaikkei käynyt edes töissä. Joskus tällainen arkipäivän ansaitsematon armo tuntuu tosi hyvältä!
Illalla olin filharmonisen orkesterin konsertissa, jonka teemana oli avaruuselokuvien musiikki. En voi kuin kehua viimeaikojen parhaimmaksi elämykseksi! Konsertti oli tehty selvästi koko perheelle sopivaksi, ja oli kiva nähdä, miten täysi katsomo oli tunnelmissa ET:n, Star Trekin ja Star warsin tunnareista. Varsinkin silloin, kun kapellimesteri saapui lavalle Darth Vaderin asussa, ja käytti tahtipuikkonaan valomiekkaa (voi apua, mikä sen nimi Star Warsissa on?). Vaikka hienot ääniefektit nykytekniikalla saadaankin, tuli mieleen, että olisipa saanut edes päivän elää sitä aikaa, kun elokuvateattereissa oli vielä aidot orkesterit!
11 kommenttia:
Hei, pitkästä aikaa ajattelin kirjoitella kommenttiakin. Olen toki säännöllisesti käynyt kurkkaamassa kuulumisia.
Kukat ovat hankalia. Sain ystävältäni sitruunapuun, ihan siemenestä kasvatetun pienen hennon taimen. Hurja kun on pelottanut sen kanssa. Sitkeästi pikku kasvi vain on pärjäillyt ailahtelevassa hoidossani. Kukkia/ viherkasvejahan olisi hyvä olla asunnossa, mutta mutta.Nyt meillä on yksi posliinikukka, jolle toivon kavereita. Kukkasetkin ovat taimina usein aika hinnoissaan... Ehkä pukki tuo, tai sitten käyn pihistämässä vanhemmilta pistokkaita. Haaveilen viherpeukalosta.
On kieltämättä toisinaan niin paikallaan, kun odottamatta saakin hyvää palautetta tai ymmärrystä sieltä mistä sitä ei osannut odottaa. Koulusssa opettaja kerrankin totesi hameestani, ettei ole huomautettavaa (ja jopa että oli huolellinen toteutus!) ja oi kun olen ollut onnessani. Niinkin pienestä asiasta voi saada paljon voimaa ja intoa, ehkä se siitä!
Terveisiä!
Mullakin tais juuri yks ikean ruoho kuolla, tai ainakin kohtelen sitä kuin saattohoitopotilasta.
Ja taas voi sanoa: kaikki järjestyy!
Arkipäivän ansaitsematon armo on hyvin sanottu.
Konsertti kuulostaa mainiolta!
Kuulostaa hauskalta konsertilta! Se samainen kapellimestari johtaa myös sitä orkesteria missä minä soitan ja hän oli harjoituksissa tosi innoissaan tuosta keikasta ja etenkin siitä Darth Vader -puvusta :)
Arkipäivän armo on ihana asia :)
Aiheen vierestä: Mistä olet löytänyt noin hienon kellon? Ja kaunis pallomekko edellisessä postauksessa :)
Kukkien hoito on ihan mahdotonta puuhaa! Minulla pärjäävät vain sellaiset kasvit, jotka kestävät ajoittaisia pitkiäkin kuivakaisia, ja sitten taas tulvimista...
Arkipäivien armollisuus on kyllä hyvää olemassa. On aikoija, jolloin se pelastaa paljon.
tiuku - kukkien hoito on yllättävän haasteellista. Varsinkin se, että muistaa kastella...
Maijja - asioilla on tosiaan tapana järjestyä. Aina ei ehkä mieleisimmällä tavalla. Mutta kuitenkin. Toivottavasti saattoihoito vaihtuisikin elpymiseksi kasvisi kohdalla!
ekub - joo! :)
Kaisa - konsertti oli tosiaan loistava, onpa hauskaa, että soitat juuri samaisen johtajan orkesterissa!
Nanuska - Kello on ostettu Raumalta vanhassa kaupungissa olevasta sisustusliikkeestä. En muista nimeä...etsin jonkun aikaa sellaista kelloa, joka olisi kivan yksinkertainen, ja että sen voisi laittaa sekä seinälle, että pitää pöydällä.
Olina - mitkä kasvit ovat sellaisia? Minäkin hommaan niitä! :D
Oon joskus ollut elokuvamusiikkikonsertissa myös ja se oli ihan huippu!
En käsitä. Minulla oli lippu tuohon konserttiin mutta UNOHDIN mennä sinne. Kyllä meinasi itku tulla... Ehkä minulla on ollut viime aikoina aivan liikaa tekemistä ja menemistä, kun tällaista sattuu. Ilmeisesti nyt on rauhoittumisen paikka!
Blogissani on sinulle jotain :)
merja - voin kuvitella! :)
Milka - suurkiitos tunnustuksesta! :) ja harmi kun konsertti unohtui, joskus kun oikeasti vaan tapahtuu liikaa, ei pysty kaikkea muistamaan.
Pitäisikö näiden nimiäkin tietää...?=D (Nyt puutarhuri-anoppi kyllä häpeää miniäänsä.) Joku rönsylilja on tuo yksi, ja sitten on tällaisia piikkipuskia. Öh... Voin ottaa niistä kuvia joskus, ja tehdä tekstin säilyvistä kukkasista=)
Banaanipuu ei surukseni kestänyt kesän yli, kun sai vettä vain muutaman kerran muistaessani...
Lähetä kommentti