Viikko sitten olin pitkästä aikaa vanhemmillani käymässä, isänpäivän kunniaksi. Otin lainaan pari vanhaa valokuva-albumia, sillä työpaikan pikkujouluihin pitäisi etsiä matkavalokuva lapsuudesta. Meidän parhaat reissut taisivat olla mummolaan. Siellä ovat näköjään olleet myös aika huiput kulkuneuvot, sotainvalidi-pappani mopo, ja rattaisiin kiinnitetty kelkka. Minä olen tuo keltatakkinen ratin takana. Tätä nykyä pappa ajelee mopoautolla, joten savon suunnalla, pliis, varokaa puolisokeaa kahdeksankymppistä, älkää ajako päälle!Äitini rohkaisevasti totesi, että minusta taitaa olla eniten pikkulapsena otettuja kuvia, jos vertaa sisaruksiini. Kuulemma tein niin paljon hölmöjä juttuja, että oli hauskaa kuvata.
2 kommenttia:
Vanhojen valokuvien äärellä saa vierähtämään kovin monta hetkeä ja muistoja vain ryöppyää mieleen.
Noissa vanhoissa on niin ihanat värit.
Ihania menopelejä! Lapsuuskuvat ovat kyllä aarteita... Ja kaikki ne kuviin liittyvät tarinat!
P.S. Huomio mopoautosta savon suunnalla laitettu korvan taa!
Lähetä kommentti