torstai 17. huhtikuuta 2008

Surkeudesta

Ensin kun aamulla herää, tuntuu kivalta, mutta sitten kun muistaa kaiken tapahtuneen, alkaa tuntua yhtä surulliselta kuin tuosta kukasta täytyy tuntua. Tämä ei ehkä ole paras paikka jakaa kurjaa mieltä...anteeksi J...


Ei tämä ensimmäinen kerta elämässäni ole, kun on sydänsuruja, ja jo lapsena opin, ettei kaikkea haluamaansa saa. Silti, kun pitkä seurustelu päättyy, se, että loppu tarkoittaa oikeasti loppua, tuntuu surulliselta. Toisaalta, eikö se, että kaipaa toista ihmistä, kuitenkin tee ihmisyydestä jotenkin kauniimpaa? Ei kai se ikävä niin väärinkään ole?

8 kommenttia:

Emmi kirjoitti...

Jos jollekin tahdon niin sydämeni pohjasta onnea, iloa ja valoa, niin se olet Sinä. Jos pakata voisin voimia ja kääriä päälle naurua, niin sen tekisin.

Tuntuu voimattomalle ja toivottomalle, kun ei täältä kaukaa voi mitään eteesi tehdä. Veisin sinut suurelle leivokselle ja toisin kukkia. Kertoisin tyhmiä juttuja ja suunnittelisin suuria tempauksia. Ei niistä sinällään hyötyä olisi, kunhan vähän piristäisi!

Elämä kuitenkin voittaa, ja sillä on vielä PALJON sinulle annettavaa. Mikään ei taphdu ilman tarkoitusta.. Pärjäile, rakas ystävä! Iso halaus! p.s: täällä Oulussa on monta, jotka rakastaa sua! :)

17 neliötä kirjoitti...

Kiitos Emmi, oikeasti kiitos...ja kiva kun ne Oulussa rakastaa mua, vaikkei niin hyvin tunnekaan:) Kesä tulee ja Irlanti... Kaikki muut asiat on kuitenkin kunnossa ja tämäkin on päätös, jota kunnioitan.

Anna Emiliaana kirjoitti...

Hankalia asioita. Ihan kamalan hankalia. Minä en ole uskaltanut ongelmista täällä maailmassa puhua. Mutta niitä on. Kaikella on tarkoitus ja asiat kääntyy aina hyväksi. Vaikken ole ihan varma uskonko itse enää tuohon.. Toivon sulle voimia siihen saakka. Valtavasti voimia..

17 neliötä kirjoitti...

anna emilia - Kiitos. Itsekin oon halunnut pitää tätä onnellisena maailmana, mutta joskus se tuntuu niin ristiriitaiselta...Uskon kyllä asioiden kääntyvän hyväksi, kun vain jaksan odottaa. Ja paljon olen pohtinut, kuinka kuitenkin haasteista saa oppia ja kasvaa. Loppuviimeksi arvostan enemmän oppimista, kuin sitä, että on vain kivaa.

Tiuku kirjoitti...

Ihmissuhteet ovat monimutkaisia. Ei niihin osaa oikein järkevästi suhtautua ja tunteiden kanssa pelatessa,... noh.
Tuntuu kurjalle, viimeinen postaus niin hokui onnea ja iloa. Toivon kovasti että olosi helpottaisi hieman, aurinko jälleen paistaisi ja lämmittäisi. Pidä itsestä huolta ja koita jaksella.

17 neliötä kirjoitti...

Kiitoksia paljon myötätunnosta...toivottavasti tämän episodin toinenkin osapuoli saa sitä riittävästi jostain. Oikeasti uskon, että tämä tästä vielä paranee:)

Anonyymi kirjoitti...

:(

Voimia kovasti!

Anonyymi kirjoitti...

Tosi kurjaa:( Oikeesti jaksamista sulle!! Halaus!

Pian on kesä ja aurinko alkaa paistaan... ja pääset Irlantiin! Juttelin just tänään Epin kanssa puhelimessa ja kerroin sille, että oot päässy sinne. Sekin heti innostu. Eli tullaan varmaankin käymään sun luona kesällä!

Heidi

Ehkä nähdään huomenna?!