keskiviikko 31. joulukuuta 2014
Ennen joulua pikkuhepullemme tuli täyteen 7 kuukautta. Voi kun aika kuluu niin vauhdilla! Jokseenkin samana päivänä pääsimme näkemään myös ensimmäisen pikku hampaan, joka siitä asti on vähitellen kasvanut mittaa ja olenpa tuntenut sen jo imettäessäkin. Auts.
Kuluneen kuukauden aikana otimme käyttöön syöttötuolin ja se on ollut kyllä lystiä kun pieni poika istuu meidän kanssa ruokapöydän äärellä. Tiskirätti on tosin saanut viuhua sen jälkeen, aika sotkun tuo kaveri saa aikaan :D Syömäpuuhissa on tapahtunut edistystä - ruoka kiinnostaa meidän poikaa! Kovin paljoa hän ei edelleenkään halua ottaa sitä suuhun, mutta varsinkin kaikki mitä minä syön on mielenkiintoista. Konvehditkin pitäisi nykyisin syödä salassa. Pojan pinsettiote on kehittynyt hurjaa vauhtia, joten sormiruokailu on nyt paljon helpompaa kuin mitä ensimmäiset kokeilumme olivat. Eri mautkin menevät sillä tavalla suuhun paljon helpommin kuin soseutettuna. Eli luulenpa, että kyllä tämä tästä. Hätäilyni asian suhteen taisi liittyä enemmän siihen, että luulin vauvojen vetäisevän täyden pilttipurkin tyyliin kolmannella syöttökerralla ja niin kai jotkut tekevätkin. Meillä syömistä vaan pitää harjoitella vähän kauemmin.
Yöuniasia ei ole erityisemmin edennyt, mutta olemme tulleet siihen pisteeseen, että jonkinlaista unikoulua on kokeiltava. Tai haluaisin ehkä unikoulun sijaan kutsua sitä vauvan itsenäisen nukahtamistaidon helpottamiseksi. Katsotaan miten meidän käy!
Ihaninta viime viikoissa on ollut vauvan kaiken kehityksen seuraaminen, sillä pojasta on tullut tosi hauskaa seuraa. Sellainen hassu pieni vauvahuumorintaju ja tapa kommunikoida on vaan niin hurmaavaa. Viime viikoina poikaa on erityisesti huvittanut portaiden nousu ja muiden ihmisten portaiden nousun katselu, pesumerkintälaput, äänen tuottaminen eri menetelmillä, suihkussa käyminen, lelut ja leikkiminen. Sanavarastossa ovat äiti, isi, ei, mennään ja tissi. Eilen poika treenasi ensin äiti tissi- sanayhdistelmää, kunnes päikkärien jälkeen vaihtoi sen isi tissi-yhdistelmään :D ei voinut kun nauraa! Meidän vauva panostaa selvästi enemmän verbaalisuuden treenaamiseen kuin liikkumisen.
Vauva heräsi, joten käsky käy!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti