Päärynä-kinuski-charlotan tein Valion valmisrahkaa hyödyntäen.  Intiaanisokeri-spelttikeksien ohje on Olga Temosen, äitini oli sen jostain löytänyt. Keksileimasimen puolestaan olin jo joskus aikaisemmi n ostanut Komglomerat-nimisestä nettikaupasta.

Sitruunatartelettien ohje löytyi tääältä. Murotaikinan tosin tein keittokirjan perusohjeella. Nämä ovat parhaita kun ovat vähän aikaa saaneet seistä, omani tein pari viikkoa ennen juhlia pakastimeen ja hyviltä maistuivat!

Macaronsit eivät ehkä olleet kaikkien sääntöjen mukaisia, mutta onnistuivat kohtalaisesti tällä reseptillä. Väliin laitoin vadelmamamarmeladia ja Valion kuningatar rahkaa.

Raparperijuustokakun teki siskoni, jolle annoin inspiraatioksi tämän kuvan.

Rocky road-suklaata, appelsiinikeksejä sekä omena-vaahterasiirappimuffinseja.

Sisko teki kukka-asetelmat pihan tuijaa ja muita puskia ja kaupan kimppuja hyödyntäen.

Suklaakakkua kera mansikoiden, kermavaahdon ja marenkisienien.

Tervetuloa virtuaalisti meidän pienen poikamme nimijuhliin! Minulla ja miehelläni on molemmilla useampi perheellinen sisarus, joten lähisuvun lisäksi emme pystyneet kutsumaan kuin muutamia ystäviä. Jospa näistä kuvista saisi vähän tunnelmasta kiinni :) Päivänsankari itse taisi nauttia juhlista vähiten, mutta ehkä hän voi kuvista isompana nähdä, että kovasti häntä rakastamme ja pidämme juhlimisen arvoisena.

Ilman äitiä, siskojani ja miestäni ei olisi saatu kaikkea hauskaa ja kivaa toteutettua!

 Kesälomareissut ovat ohi ja pakko sanoa onneksi, sillä vaikka yleensä olen tykännyt reissaamisesta paljon, ottivat ne tänä kesänä koville. Vauva oli kovasti masukipuinen, eikä matkalla aina ole pienen tarpeiden huomioiminen yhtä sujuvaa kuin kotona. Ja kun vauva itkee, tuntuu itsestäkin kurjalta. Mies lähti ystävänsä  kanssa toiselle kalareissulle pohjoiseen ja me rouvat vauvoinemme seurasimme muutaman päivän kuluttua perästä. Mutta hengissä selvittiin ja nautin kaikesta huolimatta ystävien seurasta. Yöjunat tulivat tutuiksi! 

Äitini oli iso apu kun mies oli reissussa, ollaan sisarusten kanssa oltu kaikki koliikkivauvoja, joten äiti halusi auttaa kun muistaa vielä sen ajan. Loppujen lopuksi taisin saada tavallista leppoisampia lomapäiviä vailla huolta pyykeistä ja ruuanlaitosta, vaikka yöjunassa itkevää vauvaa hyssytellessä ja leiritulilla istuvaa kultaa ajatellessa mietinkin, menikö ihan tasan. Ehkä olisi paras, jos ylipäätään en ollenkaan miettisi tuota reiluuspuolta, se kun tekee yhdessäolosta vain kyttäämistä ja molemmille tulee paha mieli. Molemmat kuitenkin tekevät parhaansa ja aika vauvan kanssa on itkuista huolimatta ihanaa.

Olen muuten erityisesti yöimetyksien aikana hereillä pysymiseksi innostunut selaamaan pinterestiä. Sinne on kätevä kerätä inspiskuvia kaikesta mahdollisesta, aina vauvan vaatteista ja lastenhuonesta resepteihin ja diy juttuihin. Tauluni löytyy täältä.