Viikonloppuna kohtasivat Pohjois-Savossa 60 sukulaista tai puolison kautta tuttua yhteensä kuuden erinäköisen koiran kanssa . Kyseessä ei siis ollut kennelkerhon kesätapaaminen vaan ihan tavallinen sukujuhla. Paikkana oli entinen tukkikämppä järven rannalla kauniin metsän keskellä. Syötiin paljon, melottiin, kokeiltiin, että kyllä se Pentaxin vedenkestävyys on ihan tosi juttu ja minäpä voitin vielä kaikki hulahulavanteenpyörityskisassa. Siis ihan kaikki. Teinit ja pikkutytötkin. Etukäteen jännitin kovasti, mitä se miehen suku minusta tuumaa, mutta tosi hyvä mieli jäi päällimmäiseksi.
Mies on pitkällä kalareissulla ja olen kotimiehenä yksinäni. J oli jo kesäkuussa toista viikkoa työreissuissa (aikaisemmin keväällä olleiden työmatkojen päälle), ja tavallaan oli ihan mukavaa silloin puuhata omia juttuja, ja nähdä kavereita. Mutta nyt jotenkin iski kumma koti-ikävän tunne, vaikka minähän se olen, joka kotiin jäi...kai se vaan on niin, että koti on siellä missä oma rakas on :) Eli ikävissäni tässä kärvistelen!
2 kommenttia:
Onnittelut hulamestarille!
Kiitän :)
Lähetä kommentti