Northern lights in Sodankylä earlier this week

We spent a great winter holiday at a cottage in Lapland.

If we would live in Lapland, I think I would like a place like this...

...or this...

...or this.

This wouldn't be too bad either :)

We also skied a little bit around the cottage and at Luosto.

Sairaslomailut ja talvilomailut alkavat olla nyt pikkuhiljaa ohitse. Viikko sitten reissasimme Lappiin miehen synnyinseuduille mökkeilemään ja miehen mummia tapaamaan. Vietimme lisäksi hauskan päivän tosi mukavien tyyppien, täältäkin tuttujen ihmisten kanssa. Pikkuisen myös hiihtelimme, kun käsikin alkaa olla jo paremmassa kunnossa. Ihanan rentouttavaa oli touhuilla perusmökkijuttuja, eli syömisiä, saunomisia, puiden kantoa, kaikkea ilman kiirettä.

Eilen olin mukavien naisten seurassa ystäväni polttareissa. Kaiken lomailun ja polttarihuuman lomassa pääsi palmusunnuntai ihan unohtumaan ja ensimmäiset pikkuvirpojat eivät saaneet kovin hyvää saalista meiltä. Sitten juoksin kauppaan, mutta lisää virpojia ei tullutkaan, liekö mörskämme on niin pelottavan näköinen. Nyt on sitten itse herkuteltu nameilla :D

Parin päivän päästä käsi on vapaa, joten uskoen sen olevan pian taas jonkinlaisessa neulomiskunnossa hain vähän lisää patalapputarvikkeita ihanasta Kerästä. Toinen kiva lankaliike on muuten Lankamaailma, suosittelen lämpimästi. Sen valikoima on laaja ja palvelukin oikein mukavaa.

Takassa poltettiin taas muutama klapi tässä taannoin. Mietin, että kyllä tuo takka taitaa olla meidän parhaimipia kodikkuuselementtejämme, en siitä enää luopuisi.

Talon valoisin paikka päivällä on olohuone. Nyt sairasloman aikana huomaan linnottautuneeni tänne nautiskelemaan lämpimältä tuntuvasta auringosta. On muutenkin hauska huomata, miten valo kiertää huoneesta toiseen päivän aikana.

Keittiö on edelleen vähän kesken, mutta kyllä se pikkuhiljaa valmistuu.

Lempikuppeja :)

Nyt kun pitää pärjätä pelkällä vasurilla, mieliteko käsitöiden tekoon on lähes sietämätön. Kaikki ihanat kankaat ja langat odottavat eikä ideoiden ylös rustaaminenkaan meinaa onnistua!

Talon myötä olen kokenut makuni jollain tavalla laajentuneen. Jos 30-luvulla rakennetussa 17 neliössä ja sitä edellisissä asunnoissani olin eniten kiinnostunut värikkäästä talonpoikaishenkisestä mummolameiningistä, kaksiossa mustavalkoisesta graafisuudesta, 50-luvusta, pohjoismaisista klassikoista sekä tietyistä uusista jutuista (esim. Marimekon, Hayn ja Norman Copenhagenin suunnittelemat asiat), niin nyt tykkään paitsi edellisistä myös jostain, mikä tuntuu olevan vielä mielessä kehitysasteella. 

Eniten pinnalla ovat tietysti viime aikoina olleet talon rakennusaikaan liittyvät teemat, kuten sirot teak-puiset huonekalut, aikaisemmasta monipuolistunut värimaailma ja kuviot. Yksi näistä uusista mielenkiinnon kohteista on rottinki eli 40-luvun romantiikka viherkasveineen kaikkineen. Aiemmin rottinki on tuonut mieleen lähinnä ruotsalaisromanttisen kansankotiestetiikan ja tunkkaisuuden, mutta nyt siitä tuleekin mieleen jotain oikeasti tosi kodikasta. Mummullakin oli rottinkinen kukkapöytä, kalusteissa näkyy käsityön jälki ja positiivisella tavalla epätäydellisyys ja ne nyt vain tuntuvat sopivan tähän taloon pieninä ripauksina. 

Ja eikös rottinki ole pajua? Sen ainakin luulisi olevan aika ekologinen materiaali :)

Edit: Neiti Nomadin viisastuttamana googlasin sanaa rottinki, ja selvisi, että se ei ole pajua (hölmö minä) vaan rottinkipalmua, jota tuodaan mm. Indonesiasta. Siitä sanottiin Maailmankaupat-sivustolla mm. näin: "Rottinkipalmut voivat suojella metsiä, joissa ne kasvavat, sillä palmujen keruu tarjoaa vaihtoehdon metsähakkuille. Rottingista saatavan ansion lisäksi palmujen etuja metsähakkuisiin verrattuna ovat korjuun yksinkertaisuus, kuljetuksen helppous sekä rottinkipalmujen nopea kasvu. Rottinkia kerättäessä rottinkipalmu katkaistaan juuresta ja vedetään irti puista, joiden tukemana se on kasvanut."

Eli ekologisuus on aika suhteellista, jos miettii puun pitkää matkaa tänne pohjolaan, kun onhan meillä omiakin metsiä. Mutta jos ajattelee esim. Annansilmät-tuotteita, voisi kuitenkin huonekalun valmistusprosessia mielestäni pitää eettisenä. Ja varmaankin näitä kirppislöytöjä, koska parempi, että jää käyttöön kuin että päätyy kaatopaikalle. Paitsi jos rottingin polttaisi, ei kai jäisi kuin kasa tuhkaa!