perjantai 23. toukokuuta 2008

Mihinä se talvi katosi?




Tänään keksin mainion tavan purkaa turhaumia! Päästin pahan minäni valloilleen ja ensin pelottelin sorsia, sitten puluja (toivon mukaan ne olivat urospuluja...), enkä välittänyt, vaikka piknik-seurani mahdollisesti piti sitä epäsovinnaisena. Ah, se oli vapauttavaa. Sitten katsoimme leffan, jossa heitettiin aika hupia huumoria pohjalaisista, mikä oli vieläkin vapauttavampaa. Ei minulla pohjimmiltaan mitään sorsia vastaan ole tai pohjalaisia, ihan kivoja kaikki. Oikeasti.

Jotkut kertovat, että astioiden rikkominen auttaa kun oikein kovasti harmittaa, mutta sitten se sirpaleiden siivoaminen synnyttää uuden turhauman. Sen voi kuulemma välttää laittamalla särjettävän astian ensin muovipussiin(tai sukkahousuihin). En ole kyllä kokeillut. Tuskin kokeilenkaan, mutta ihan niksinä, jos joku harkitsee, näitä kun ei löydy Pirkka-lehdestä ;)

Nyt kun on turhaumia purettu ja sen semmoista, osaan taas iloita siitä, että minulla on tiedossa Galwaysta soluasunto lähellä merta, ja että yksi suomalainen kaveri aloittaa samaan aikaan vuoden työpestin Dublinissa :) Olen onnekas, sillä silloinkin kun olin Pietarissa kesätöissä, sattui yksi kaveri sinne töihin myös, Ruotsissa tutustuin Emmiin ja taas löytyy joku.

12 kommenttia:

Vintage living kirjoitti...

Pohjalaiset kyllä oikeasti puhuvat vaikeasti ymmärrettävää suomea... Muistaakseni "mihinä se on?" tarkoittaa "missä se on", "mihinä te meette" on "minne te menette", "hellunen" tarkoittaa suloista ja "jämerä" ei suinkaan ole sama kuin jykevä, vaan se tarkoittaa jännää! Savon murrettakin ymmärtää paremmin kun kunnon pohojalaasta...
Hauskoja kuvia taas.

Merja kirjoitti...

Kaunis kuvasarja.

Nyt kun muutamme, täällä saattaisi olla jokunen vanha lasi joita voisi rikkoa. Ehkä turvaudun siihen kun seuraavan kerran lapset koettelee hermoja ;-)

tiuku kirjoitti...

Pulujen säikyttely kuulostaa soman harmittomalta tavalta purkaa patoumia. Pitää kokeilla,(myös niksi pirkka vaikuttaa kokeilemisen arvoiselta) Tyttöni(kin) muuten rakastavat sorsien jahtaamista.Minulla pitäisi olla viime kesältä hauskoja jahtaamis kuvia.

Milloin muuten olet pakkaamassa kimpsut Galwayhin? Minua on niin harmittanut, kun en ole kovin aktiivisesti voinut päivitellä blogiani.Olen noin kerta viikkoon käväissyt Tampereella, kun mieheni aloitti avoimessa yliopistossa lisä opiskeluja. Nyt kylläkin hänellä on taukoa luennoista. Olisi ollut hurjan hauska tavata.

Olina kirjoitti...

Välillä on oikein paikallaan purkaa vähän paineita! Ja niin kauan kun ei purkaa mieltään (ainakaan fyysisesti) toisiin ihmisiin, niin vapauttavasta tunteesta voi saada vähän lisäenergiaa elämään.

17 neliötä kirjoitti...

vintage living - en halua edes ajatella, mitä ruotsin murteita olette siellä joutuneet treenaamaan pohojalaasen mihinän lisäksi...

merja - kiitos. Kannattaa säästää, sillä tiukan paikan tullen ei koskaan ole mitään särjettävää, kun ei raaski luopua suosikkiastioista. Koulukaverini muuten sanoi, että huonekalujen särkemisestä saa astioitakin paremmat fiilikset, oli kokeillut!

tiuku - kiva jos pidät pulujen säikyttelyä harmittomana! Ehdin jo katua koko postausta, pelkäsin suututtavani jonkun eläinystävän viattomien luontokappaleiden kiusaamisesta, joka ilmiantaisi minut poliisille, puistoyksikölle ja animalialle, minkä seurauksena saisin julkista paheksuntaa, 1700 euron sakot, elinikäisen porttikiellon pyynikille, sekä menettäisin passin, ajokortin ja kansalaisluottamuksen... ;) Pakkaan kimpsut vajaan parin viikon päästä, joten jos tupsahdat tampereelle ennen sitä, niin voishan sitä tavata, sillä varauksella, etten ole töissä(yleensä ma-ti 9-17) tai muuten menossa. Se olisikin ensimmäinen blogitapaamiseni! :)

olina - niinpä! pitäisköhän aloittaa potkunyrkkeily, tekis varmaan hyvää. Yksi kaveri otti kielikorun kun sitä otti elämä päähän, se olisi mulle kyllä vähän liian rajua ;)

Lennux kirjoitti...

ihania ja tuttuja kuvia...varsinkin toi jahtauskuva, pulut sai kyllä kyytiä! mua on kans kiehtonu toi astioiden viskely, mut se on jääny vaan ajatuksen tasolle...oon kuullu et tomaatitkin lentää aika kivasti. Mut ruoalla ei sais kyllä leikkiä. Mä menin pahaa mieltä karkuun polkupyörällä. Kiersin yhen järven ympäri ja ajoin aika kovaa. se helpotti vähän. Mut kypärä kannattaa laittaa päähän (mulla ei kyllä ollu).

ps. musta tuntuu et jään pian koukkuun tähän blogihommaan, tää on aika kivaa!

Olina kirjoitti...

Hihii=D Minä otin kielikorun kyllä ihan muista syistä, kuin siksi että olisi ottanut päähän. Sitten kun viimein parin vuoden päästä pääsin sinuiksi korun kanssa, enkä kokoajan pelannut sillä, otin sen pois, ettei ottaisi kokoajan hampaisiin... Hmm. Nyt taisi mennä kyllä ohi aiheen;)

Mutta tosiaan tuo huonekalujen särkeminen on kyllä myös tosi vapauttavaa, suosittelen, jos tarjoutuu tilaisuus! Minä pistin edellisen muuton yhteydessä päreiksi vanhan ihan vinkuran ja huojuvan lastulevypöydän, että mahtui paremmin roskikseen. Teki hyvää päästellä hieman muuttohöyryjä!=)

Ja ehkä emme ilmianna sinua puistoviranomaisille pulujen pelottelusta, jotta saat pitää passisi vielä sen hetken, että ehdit karata maasta...;)

17 neliötä kirjoitti...

Lennux - se on huippua että sutkin löytää täältä blogimaailmasta! Mä jäin koukkuun tähän varmaan kahden tunnin bloggaamisen jälkeen... Kyllä se vaan on niin, että tavallisten ihmisten kertomukset elämästään on mielenkiintoista! :)

Olina - minä pelkäisin, että kielikoru veisi lopunkin keskittymiskykyni, pyörittelisin sitä suussa varmaan aamusta iltaa...

Tavallaan ymmärtää, että jotkut pahoinvoivat nuoret pistävät paikkoja tuhannen säpäleiksi juuri siksi, että hajottamisessa on niille jotain vapauttavaa. Mutta hmm. Saisivat särkeä omia juttujansa!

Kiitos kun ette ilmianna. Parin viikon päästä olen jo pelottelemassa Galwayn puluja! :D

Maikki kirjoitti...

Olen itsekin huomannut, että riehuminen auttaa turhautumien purkamisessa. Tosin minä olen liian kiltti enkä raaski säikytellä eläimiä, enkä oikeastaan omista mitään tavaroita mitä haluaisin särkeä, joten siitä muodostuu pieni ongelma.

En malta odottaa että pääsen seuraamaan Galwayn-bloggaustasikin. Täytyy myös myöntää, että olen hitusen kateellinen Irlannin-kesästäsi. Kauniimpi maa on vielä näkemättä. Suosittelen retkeä Connemaraan, maisemat ovat kuin satukirjoista.

violet kirjoitti...

Ja Pyynikillä taas...kiitos, kaunista!

Vintage living kirjoitti...

Pohjanmaan murretta opin hiukan silloin kun asuimme Vaasassa ja toisaalta myös opiskellessani Etelä-pohjanmaan puolella, ei vieläkään käsitystä onko ne murteet edes samoja, siis pohjanmaan ja eteläpohjanmaan murteet...välillä oli kyllä pieniä ymmärtämiskatkoksia!
Nyt taas sitten opetellaan ymmärtämään uutta murretta, huh. Onneksi pojat osaavat jo, ja käyttävät sitä kotonakin, joten äitikin oppii;) Avartavaa muuttaa paikasta toiseen, myös kielellisesti.

17 neliötä kirjoitti...

Maikki - minäkin LUULIN olevani liian kiltti eläinten pelottelemiseen...eikä minunkaan kaapeista löydy mitään hyvää särjettävää, pitäisköhän ostaa kirpparilta pari rumaa lautasta? Parasta loppuviimeksi olisi vain tehdä jotain niin fyysisesti rankkaa, että unohtaisi henkisen, niinkuin Lennux kirjoitti :)

Violet - Ole hyvä:) Pyynikki on ihan parhaita asioita Tampereella!

Vintage living - Oi, odotetaan pari viikkoa, sitten vuodatatan varmasti todellista tuskaa murteista...Skånen murteesta en aluksi tajunnut sanaakaan...