Eilen vuokralaisuuteni 17 neliössä sai ensimmäisen vuoden täyteen, jos ei lasketa kaikkia niitä kuukausia, jolloin olin putkiremppaa paossa. Kun vuokrasin asunnon, olin lähestulkoon epätoivoinen löytämään kotikolosen, mutta en arvannut, miten epätoivoiseksi vielä tulisinkaan kun asuntoesittelyssä puhutusta"kesäremontista" tuli kesä-syksy-talvi-remontti, ja lopulta pari päivää ennen joulua pääsin omaan sänkyyn. Asuin vanhemmilla, kyläkoulun lattialla, koulukaverin solukämpässä, siskon sohvan takana...Jos putkifirma rehdisti olisi heti alkuun ilmoittanut, että remppa venyy kolme kuukautta, eikä aina parin viikon välein lisännyt viikkoja aikatauluun, asuisin tällä hetkellä jossain muualla, ehkä vähemmän raskaita muistoja takana.Nyt nautin asuntoon paistavasta auringosta ja rauhasta. Omasta suihkusta ja keittiöstä. Hyvästä sijainnista keskustassa ja edullisesta vuokrasta. En oikein osaa sanoa, kadunko 17 neliötä. Toisaalta tuntuu, että tähän minun kuuluikin muuttaa, 17 neliötähän on melkein kuin oma persoonansa, toisaalta olisin voinut valita toisinkin. Elokuun loppuun on määräaikainen vuokrasopimus, jota luultavasti jatkan vielä pitkään. Tai eipä sitä tiedä, mihin elämä kuljettaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti