torstai 24. huhtikuuta 2008

melkoinen päivä


Eilen oli siskoni syntymäpäivät. Ostin lahjaksi sellaisen järjettömän ison mammapaidan, jonka koosta pelkäsin siskoni loukkaantuvan niin, että palaan kotiin silmä mustana. Paita oli onneksi pieni ja minulla ostokuitti tallessa.

Mekko vaikuttaisi ainakin vielä mahtuvan masuvaaville :)

Illalla menin viettämään leffailtaa (ja jatkamaan herkuttelua) sen ainoan kaverin kanssa, jota ei tarvitse suostutella katsomaan ruotsalaisia elokuvia. Kun leffa saatiin katsottua, kaverin kaveri soitti ja kysyi, josko olisimme viiden minuutin kuluttua valmiit lähtemään porukalla yöksi laavulle. Olin varustautunut leffailtaan, en yöhön ulkosalla, mutta onneksi sain toppatakin ja makuupussin lainaksi. Tämä on kyllä niitä juttuja, joita ei äitille kerrota tässäkään iässä...Täytyy sanoa, että oli kevään parhaita elämyksiä! Ihan positiivisessa mielessä. Tällaiset ylläritempaukset tekevät elämästä vaan mielenkiintoisemman. Siitä huolimatta, että aamun ensimmäiset sanat viereisestä pedistä olivat "kaikkeen sitä ihminen vapaaehtoisesti suostuukin". Aamupäivä jatkui vielä kaverin luona saunomalla...oi...enää en valita opiskelijaelämästä ja kotiopiskelun kurjuudesta mitään! Jatkuisipa tämä menemisen vapaus aina!



7 kommenttia:

Anna Emilia kirjoitti...

Laavuyöt on kivoja. Niin harvoin tulee vaan lähdettyä. Siellä raittiissa ilmassa nukuttaa niin hyvin. Jos ei palele.

17 neliötä kirjoitti...

Taisin olla porukan ainoa, joka nukkui yhtä hyvin kuin kotona :) Voi olla, että jos harkinta-aikaa olisi ollut enemmän, olisin todennut, että en haluaisi vielä kuolla hypotermiaan. Mutta en kuollutkaan...

Sanna 25 kirjoitti...

Vaude. Siitä on kauan kun oon nukkunu lähes taivasalla. Mutta onhan se mahtava herätä luonnon ääniin... ens kesänä aion nukkua yhen yön teltassa meren rannalla ja nukahtaa aaltojen loiskeeseen.

Maikki kirjoitti...

Kuulostaa hurjan kivalta tuo laavuyö, ja sitäkin jännittävämmältä, että se tapahtui hetken mielijohteesta. En ole koskaan ollut, enkä varmaan edes hirveästi ole retkeilijätyyppiä, mutta olen jotenkin väsynyt tähän Helsingin hälinään viime aikoina, alkanut kaivata korpeen. Kumma kun täällä ei kukaan ikinä ehdota ilta-aktiviteetiksi mitään noin piristävää! Ehkä pitäisi itse tehdä aloite.
Raikas ilma ja hiljaisuus kelpaisivat!

tiuku kirjoitti...

voi, sinulla oli ihanan toiminnan täytteinen päivä. Yllätykset ovat toisinaan kivoja ja virkistäviä. Ikävistä ylläreistä ei sitten puhutakkaan mitään, kaikki tietävät millaisia ne ovat.
Minäkään en ole retkeilijä tyyppiä, mieheni kanssa nukuimme seurustelumme ensimmäisen yhteisen kesän parvekkeella (asumme niin maalla että on rauhallista) päätimme että jos meille joskus tulee oma talo siinä saisi olla parveke...

Ekub kirjoitti...

Voi mikä mekko - ihanat värit ja malli! Ja tuo marjapiirakka tuo veden kielelle...

Minä olen vanha partiolainen ja nukkunut silloin yhden yön joskus kevättalvella laavussa. Laavu vaan oli pystytetty loivaan mäkeen, joten vierustoverini heräsi aamusateeseen puoliksi laavusta ulos valuneena..! ;) Yleensä nukuttiin teltoissa, joista tuli monet kerrat vedet läpi.

17 neliötä kirjoitti...

sanna 25 - mekin kuunneltiin kuikan huhuilua, mutta meren aallot olis kyllä jotain :)

Maikki - jos retki tapahtuu hetken mielijohteesta, kannattaa pyytää mukaan yksi kunnon partiolainen, joka hoksaa napata mukaan taskulamput, tulitikut ja vessapaperin ;)

Tiuku - no kyllä minäkin oikeastaan kivoista ylläreistä tykkään enemmän...

ekub - Kiitos! minäkin olin joskus partiolainen, mutta eipä kovin paljoa sen jälkeen ole tullut telttailtua, vaikka se mukavaa onkin.