Takkeja

Viime talvena ompelin tuon kuvissa olevan villakangastakin (yllättäen se on muuten mahtunut vielä tänäkin talvena!) ja tykästyin malliin sen verran, että syksyllä ompelin samalla kaavalla sinisen tuulitakin. Ompeluvaiheessa olin sen verran skeptinen lopputuloksesta, että kolusin läpi kaikki mahdolliset kaupat ja kirpparit, mutta mieleistä ei löytynyt kohtuuhintaan. En ollut tajunnut, että välikausitakit myydään yleensä keväisin. Ostimme tosin Marimekon alesta tosi edullisen takin, mutta se on kokoa 92 ja sopii paremmin ehkä ensi syksynä. Onneksi kuitenkin ompelin takin loppuun, koska mielestäni siitä tuli ihan kiva kaikessa yksinkertaisuudessaan ja leikkikentällä sitä luultiin kerran jopa Mini rodinin takiksi!

Kankaana takissa on Shelbystä tilattu tuulen ja vedenpitävä tekninen kangas, vuorina tavallinen vuorisilkki ja hupussa puuvillatrikoo. Saumoihin yritin saumateippiä, mutta silityshommaan ei ollut kärsivällisyyttä, joten nyt mennään ilman. Tarvikkeet maksoivat noin 30 e ja sain niistä housut ja takin sekä ylimääräistä jäi vielä toiseenkin pieneen takkiin.

Vinkkinä muuten kapeajalkaisille lapsille Shoo pomin kengät -ihan tuurilla ostin ne zalandon alesta sen perusteella, että niissä on sekä vetoketju että nauhat. Olivat aivan mainiot, mutta jääneet jo pieniksi. Harmi vaan näitä tennareita nauhat-vetskakombinaatiolla myydään vain kokoon 23 asti.

Pikkuihmiset

Aika on kulunut vauvan syntymän jälkeen aivan supernopeasti. Tyttö on jo kuusi viikkoa! Tänään ulkoiltiin vähän pihassa ja käytiin pitkästä aikaa leikkikentälläkin.

Kokonaisuudessaan meillä on tämän uuden elämän alku mennyt hyvin. Varsinkin päivät ovat sujuneet yllättävän hyvin, yöt ovat sitten asia erikseen. Vauva on yleensä rauhallinen ja nukkuu paljon päivällä, mikä on helpottanut isoveljen sopeutumista tilanteeseen. Ne hetket, kun molemmat tarvitsisivat syliä samanaikaisesti ovat silti rankkoja. En ole niihin vielä tottunut, liekö totunkaan.  Välillä on myös tullut kyseenalaistettua, onko kolmessa kerroksessa asumisessa mitään hyvää. Ehkäpä se on merkki siitä, että rutiineja pitäisi vielä kehittää ja kantoliinan käyttöä treenata.

Yöllä alkaa aina toinen elämämme. Ensimmäisen kuukauden vauva valvoi, söi, pulautteli, kakkaili ja muuten vaan kaipasi levottomana seuraa aina puolesta yöstä kolmeen tai aamuneljään. Viimeisen viikon aikana settiin on tullut lisäksi lohduton itku, jonka arvelen johtuvan vatsavaivoista. Jospa ne helpottaisivat kolmannen kuukauden alkaessa? Ainakin isoveljeln itkuisuus väheni tuolloin. Valvominen ottaa koville, mutta silti tuntuu, että on hyvä asia, että vauva itkee nimenomaan yöllä, jolloin ehdin keskittyä häneen kaikessa rauhassa sataprosenttisesti ja omia hänet vain itselleni.

Tällaisia kuulumisia siispä meille!

Tahattomasti huovutetut

Viime keväänä tuli pestyä pyykkiä tapani mukaan kiireessä ja väsyneenä, mikä on huono idea, mikäli pyykkien joukossa on käsin pyykättäväksi tarkoitettua alpakkaa. Pojan vauvaneuleet saivat siispä kunnon linkouksen ja minä pahan mielen. Päätin kuitenkin lohduksi hyödyntää neuleköntit pehmoleluina, ja täytyy myöntää, ettei harmittanut enää yhtään niin paljoa! Kaikki lelut ovat inspiroituneet pinterestistä, koska minulla ei näköjään ole omia ideoita tai ainakaan hyviä :D

Virkattu kasvimaa

Raskauden aikana piinaavien levottomien jalkojen vuoksi piti keksiä jotain järkevää yöpuuhaa, joten virkkailin pojalle pinterestin inspiroiman leikkikasvimaan ja leikkiruokia. Yksi orvokki on pienen leikkijän jäljiltä hukassa, mutta muutenkin täytyy myöntää, että vihannekset onnistuivat parhaiten. Kukkien varret ovat liian pehmeää rautalankaa, eikä niiden istutus oikein suju puolitoistavuotiaalta. Kesällä kukkien kastelu ja poiminta olivat meillä hitti, joten ajattelin, että ne olisivat olleet hyväkin juttu. Mutta hauskaa kasvimaan teko oli, joten lämpimästi suosittelen pikkupuuhailuksi jos perheessä on pieni viherpeukalo!

Brion keittiö oli aivan nappivalinta pojalle lahjaksi meidän vauvalta. Sillä on leikitty paljon! Ennen joulua hella ja tiskipöytä olivat HongKong-tavarataloissa hyvässä alennuksessa ja minäkin sieltä hain edellisenä päivänä ennen vauvan syntymää autuaan tietämättä seuraavan yön meinigistä.