Pieni kasvaa

 Meidän pikkukaveri  se vain kasvaa kovaa vauhtia. Ajattelin vähän jotain näpytellä tähän, mitä meidän vauvaosastolle kuuluu!

Sen jälkeen kun pojalle tuli 9 kk täyteen, on tullut uusia juttuja huimaa vauhtia: on opittu nousemaan seisomaan tukea vasten ja konttaamaan On opittu taputtamaan käsiä yhteen ja koskettamaan etusormella äidin etusormea. Syömisen jälkeen ollaan otettu neuvolan vinkistä tavaksi, että taputetaan kädet yhteen ja sanotaan kiitos. Nyt poika ihan innoissaan taputtaa kädet yhteen kun kuulee missä tahansa kiitos ja yrittää sanoa kiitosta itsekin. Sanavarastossa aktiivisessa käytössä on isi, äiti, mennään, ei, ei saa, joo ja anna. Lisäksi kovasti treenauksen alla on mm. edellä mainittu kiitos ja tissi.

Leluista ompelemani japanilainen Kumamon-karhu eli kotoisasti nalle Kalle on luultavasti rakkain, sen lisäksi Ikean pöllökäsinukke ja Brion työntökärry ovat hittejä. Dublot, nuppipalapelit ja palikat kiinnostavat sekä pikkuautot ja mummolta saatu plaston kuorma-auto. Autot ovat nyt alkaneet päristä, ja välillä poika kuljettaa pöydän pintaa pitkin myös päriseviä ruoan kappaleita.

Kirjoista tärkein on ehdottomasti Chris Haughtonin Ihan hukassa, jota luetaan joka päivä monta kertaa. Itse  asiassa muiden kirjojen tekstit eivät tunnu kiinnostavan juurikaan. Lelumaailman ulkopuolelta kiinnostavia asioita löytyy yllin kyllin, erityisesti isin avainnippu, äidin visakortti, aloe vera-kasvimme, tiskikoneen ruokailuvälinekori ja paperinenäliinat ovat maininnan arvoisia. Ulkoilu ja kylpeminen ovat kivoja puuhia. Olen viime aikoina lähes joka päivä vetänyt pojalle kurahousut jalkaan, jotta hän on saanut maan tasossa tutkia kuivia lehtiä ja risuja sekä rökittää pihan puskia. Ihan super liikuttavaa seurata pojan iloa kun kokee asioita ensimmäistä kertaa!

Kaiken kaikkiaan on tosi hauska kehitysvaihe nyt menossa, eikä juurikaan tule päivisin aika pitkäksi kun kaikenlaista puuhailemme.