Venetsia

Venetsia oli ihana ja matkaseurani hauskaa. Etukäteen kun googletin infoa paikasta, tuntui, että olimme valinneet kaikkein ruuhkaisimman ja huonoimman ajan vierailla kaupungissa, ja että ruoka ym. olisi paitsi kallista myös vähemmän maukasta. Onneksi nämä huolet vaihtuivat helpotukseen, kun paikan päällä totesimme, ettei ruoka ole ainakaan kotimaata kalliimpaa (ei kai matkalla kaiken edes pidä  normielämää halvempaa olla?), jäätelö oli tosi edullista ja herkullista ja kanssaturistitkin parveilivat pääasiassa parin suosituimman nähtävyyden nurkilla. Kuuma oli, mutta taisi se Tampereellakin silloin olla, joten ei pidä valittaa. B&B:ssä oli sentään  ilmastointi, mitä kotona ei ole ;)

Se täytyy tunnustaa, että kaikesta kiinnostavuudesta huolimatta häivähdys pettymyksen tunnetta tuli siinä mielessä, että paikassa oli jotain sen verran tuttua, että aivan kuin olisin käynyt siellä aikaisemminkin. Olen yrittänyt pohtia, mikä tuon tunteen sai aikaan. Sekö, että Pietarissa, jolle Venetsia on ollut esikuvana, on tullut vietettyä enemmänkin aikaa vai kenties se, ettei Sisilian reissusta ole niin kovin paljoa aikaa. Vai oliko pohjoisen vaelluskohteemme niin huikea, ettei rakennettu ympäristö saanut luonnonnähtävyyksistä häkeltyneitä silmiäni enää perin pohjin yllättymään. Kaikesta tästä pohdiskelustani huolimatta suosittelen lämpimästi Venetsiaa matkakohteeksi, mikäli tykkää vanhoista rakennuksista, rappioromantiikasta, pitsasta ja jäätelöstä, silloista ja kapeista kujista. Ja jos on kaltaiseni henkilö, joka stressaa kotinsa salaojien puutetta, saa Venetsiassa vähän uutta näkökulmaa aiheeseen :)

Nyt tekisi mieli katsoa joku vanhaan Venetsiaan sijoittuva elokuva!