Puoliso on ollut työmatkalla, joten ajankuluksi sekä vanhan talon natinoiden inspiroiman mielikuvitukseni taltuttamiseksi ryhdyin selaamaan läpi suosikkivaelluskohteeni reissukuvia. Jos muuten rötösherrat kuvittelevat, että auton puuttuminen pihasta tarkoittaa sitä, että nyt on aika hyökätä sisään, ovat he väärässä. Täällä on rouva valmiina valitsemaan työkalukasasta jotain kättä pidempää! Enkä epäröi hetkeäkään hujauttaa, jos tosi paikka tulee!
Mutta aiheeseen takaisin. Vätsärin erämaa on jotain, mitä en sanoin pysty kuvaamaan, enkä edes näillä kuvilla. Siinä paikassa on jotain taianomaista, karulla tapaa kaunista ja herkkää. Maisemat ja mielenkiintoiset luonnonmuodostumat, vesiputoukset, hiekkarannat sekä kivikot, jaksoivat yllättää minut kaikkina kuutena päivänä, joina kuljimme siellä. Viime kesänä koin jollain tapaa Lemmenjoen kansallispuiston mönkijäurat ja vilkasliikenteisen meiningin stressaavana. Vätsärissä puolestaan nautin siitä, että siellä olimme vain me neljä, eikä juurikaan mitään ihmisen luomaa ollut havaittavissa, ei edes polkuja sen ihmeemmin. Ehkä se, että töissä joutuu koko ajan painiskelemaan rakennetun ympäristön parissa, tuottaa tarpeen lepuuttaa edes muutaman päivän vuodessa aivoja luonnon rauhassa ilman merkkejä sivilisaatiosta. Mutta Vätsäri, se oli suorastaan ihmeellinen :)
Pictures are from Vätsäri wilderness in northern Lapland, taken one and half years ago. For me it is one of the most magical places I have ever been to.
3 kommenttia:
I agree, it is really magical! Those rocks and trees as a thin pencils sticking out! Breathtaking...
It really was! one of the best pieces of Finland!
Aivan mahtavia kuvia!:)
Lähetä kommentti