Vuosi sitten elimme jänniä aikoja. Minä olin kauhean kipeänä ja ääntä ei tullut. Miesparka puolestaan oli kaikista muutto- ja taloasioista väsynyt. Mutta saimme toisemme ja minäkin sain sen verran ääntä takaisin, että pystyin sanomaan tahdon! Eikä kaduta yhtään, sain huippu ihanan miehen, oman hassun supernerokotipuuseppähottikseni! Meillä oli mahtavat kukat, ruuat ja jälkiruokapöytä ja olen lopun elämää kiitollisuuden velassa niille monille, jotka auttoivat laittamaan kaiken. Ystäviä olisi näin jälkikäteen ajatellen ollut kiva kutsua enemmänkin, yhden valkokankaan olisi voinut vetäistä alttarin edestä pois, jonkun olisi voinut palkata vähäsen kehumaan minua (kieroutunut luonteeni olisi kieriskellyt mielihyvässä julkisesta imelyydestä), viimeiselle viikolle ei olisi kannattanut jättää niin montaa hoidettavaa asiaa ja kaiken olisi voinut ottaa niiiiiiiin paljon rennommin vaikka rennosti kuvittelin ottavani. Päivän päämäärän kannalta nuo eivät kuitenkaan olleet oleellisimpia asioita ja hyvät kemut kokonaisuudessaan olivat, ja vielä paremmat kemut ovat olleet nämä vuoden päivät häiden jälkeen.

One year (almost) married!

Keittiö on vielä kesken, mutta pakko kirjoittaa tänne vähän väliaikahehkutusta! Olemme niin kauan tehneet kaikennäköisiä valmistelevia toimenpiteitä, että lopullisten pintojen teko on suorastaan juhlaa. Aivan kuin jouluvalmisteluja tekisimme :). Puusepän tekemät tiikkireunaiset tasot saapuivat viime perjantaina ja hienot ovat nekin. Otan joskus paremmalla ajalla tarkempia kuvia niistä. Mutta tällaisia puuhia täällä on tehty.

Kävimme eilen laivamatkalla Tukholmassa. Skansen oli meille molemmille uusi retkikohde ja oikeastaan koko reissun kohokohta. Tykkäsin paljon! We made a boat trip to Stockholm and Skansen!

(kuvat lainattu Fermin, Iittalan, Artekin, Finnish Design Shopin, Lännamöblerin, Sagaformin, Cole&Sonin, Formican ja Magnon sivuilta)

Tänään jälleen maalasimme kaappien runkoja, ensi viikolla varmaankin pääsemme jo sahaamaan ovet kaappeihin ja laatikoihin. Keittiö on nyt jo sen verran pitkällä, että vähän uskaltaa jo haaveilla joulukinkun paistamisesta upouudessa uunissa :) Tein iltojen ratoksi tällaisen fiiliskuvan, jossa osa asioista on sellaisia, mitä meillä jo on, osa puolestaan on jotain, mitä aiomme keittiöön laittaa. Loput ovat muuten vain kokeilua, miltä näyttäisivät niiden seurassa. Ruokapöytää ja tuoleja tuskin voimme tässä vaiheessa hankkia tai ainakaan tuota hintaluokkaa, mutta hienoja nuo ovat! Tapiovaaran domukset ovat jo vuosia olleet haaveeni, ja mielestäni ne ovat hyvät myös istua. Jopa lyhytjalkaisen! Jospa joskus löytäisin niitä vaikkapa käytettynä...ainoa vaan että vaneriin rikkoo sukkikset, jos istuinosa on vähänkään lohjennut. Uudemmista tuoleista Stolabin Miss Hollyt (ylin tuoli) ovat kivan keveän näköiset ja kelpaisivat nekin. Meillä ei kyllä ole puutetta tuoleista, niitä saimme talon mukana ja sekä miehelläni että minulla niitä oli jo ennestään.

Enimmäkseen remppailu on mukavaa ja mielenkiintoista, käsillä tekeminen on aina kivaa. Mutta rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että välillä iskee kaikenlaisia riittämättömyyden tuntemuksia. Mietin vain niitä perheitä, joissa on lapsia remontin keskellä, minulla kun meinaa taloudenhoitokyvyt loppua kesken jo näin kahdestaan! En saa taloa pysymään siistinä, piha on täynnä mätiä omenoita ja saunaeteinen puolestaan pullistelee pyykeistä. Rempparuokavalio on toisinaan aika karmivaa ja tunnen syyllisyyttä kun en ehdi tarpeeksi auttaa vanhempiani ja pikkulapsiperheen arkea elävää siskoa. Tai ehdi järjestää miehen vaatekaappia, saati omaani. Olen kesän jälkeen tappanut kaikki huonekasvimme ja sellaista viikkoa ei ole, etteikö jotain olisi hukassa. Toisaalta, tuntuisi pahalta, jos yrittäisin saada arkemme näyttämään ulkoisesti täydelliseltä, mutten ehtisi olemaan mukana remontoinnissa. Haluan kaikkein eniten osallistua siihen, tehdä taloa omaksi, oppia uusia asioita ja toisaalta kokeilla käytännössä jo opeteltua. En haluaisi jo nyt urautua perinteisiin ns. miesten ja naisten töihin, vaikka joskus se melkeinpä olisi se vaihtoehdoista helpoin.