Salaisuuksia: Asun Erik Pehmopupun lisäksi myös toisen miehen kanssa. Jääkaapissani asustelee Petteri-niminen sittiäinen, oikea riesa ja kiusanhenki mieheksi, mokomakin juopporetkale. Tänään hän näyttää olevan melko heikossa hapessa, liekö johtuu pitkästä ryyppyputkesta.
Oh, että meninkin lupaamaan salaisuuksia. Ei minulla ole luurankoja kaapeissa, ainoastaan kauhesti rojua.Seuraavaa en ehkä kuitenkaan ole kertonut kenellekään. Kuvassa olevalla kortilla osallistuin 14-vuotiaana Suuri Käsityölehden joulukorttikilpailuun. Kortti nyt ei ole mikään salaisuus, kun kerran on lehdessäkin kuulutettu, mutta se, että edelleenkin tunnen tiettyä mielihyvää käyttäessäni palkintohiustekuivaajaa, on ehkä aavistuksen noloa ja lapsellista. Ilmeisesti kuluneiden vuosien saavutukset ovat olleet vähäisiä...
Kätköjä: Yritän aina jemmata herkkuja, jotta en söisi niitä kerralla. Jännä juttu, mutta kaikki muut tavarakätköni pysyvät kätköissään kiusallisen pitkään, kun taas herkkujemmat löytyvät vaivatta.
Satunnaisia aarteita: Mummun vanhat kirjat ovat yhdet hienoimmat tavara-aarteeni. Mummuni oli myös valtavan taitava tekemään käsitöitä, ja monet niistä ovat vieläkin tallessa. Toivoisin, että sitten joskus minäkin voisin jättää jälkeeni jotain mukavaa ja kaunista, enkä vain tonnikaupalla jätettä.
Autovihko on Orla Kielyn ja pöllövihkon suunnittelijaa en nyt muistakaan. Kumpikin on joka tapauksessa mielestäni niin hienoja, etten raaski käyttää niitä, ihan kuin maailmasta kauniit vihkot loppuisivat. Sen sijaan ostan rumia vihkoja käytettäväksi.
Viime vuosina olen matkustellut aika paljon, ja joka reissulta tekee mieli tuoda mukana jotain materiaa muistoksi. Yleensä yritän ostaa jotain sellaista, mitä muutenkin tarvitsisin, tosin joskus tingin tavoitteesta. Kuvan huivi on Istanbulista, lautanen Ufasta, kehys ja penaali Lundista, helmet Pariisista ja pussukka Kööpenhaminasta. Ylipäätään muistan aina aika hyvin, mitä mistäkin olen ostanut, ja millaisessa fiiliksessä. Taidan olla ostajana sellainen, että minulle voi myydä tuotteen lisäksi myös tunnelmaa. Esimerkiksi nuo helmet, en varmaan koskaan unohda, miten kivaa oli kävellä ne käsilaukussa Montmartren kujia ja hypistellä niitä vaivihkaa. Jos olisin nähnyt samat helmet Hämeenkadun Seppälässä, olisivat varmaan jääneet ostamatta.
Kätköjä: Yritän aina jemmata herkkuja, jotta en söisi niitä kerralla. Jännä juttu, mutta kaikki muut tavarakätköni pysyvät kätköissään kiusallisen pitkään, kun taas herkkujemmat löytyvät vaivatta.
Satunnaisia aarteita: Mummun vanhat kirjat ovat yhdet hienoimmat tavara-aarteeni. Mummuni oli myös valtavan taitava tekemään käsitöitä, ja monet niistä ovat vieläkin tallessa. Toivoisin, että sitten joskus minäkin voisin jättää jälkeeni jotain mukavaa ja kaunista, enkä vain tonnikaupalla jätettä.
Autovihko on Orla Kielyn ja pöllövihkon suunnittelijaa en nyt muistakaan. Kumpikin on joka tapauksessa mielestäni niin hienoja, etten raaski käyttää niitä, ihan kuin maailmasta kauniit vihkot loppuisivat. Sen sijaan ostan rumia vihkoja käytettäväksi.
Viime vuosina olen matkustellut aika paljon, ja joka reissulta tekee mieli tuoda mukana jotain materiaa muistoksi. Yleensä yritän ostaa jotain sellaista, mitä muutenkin tarvitsisin, tosin joskus tingin tavoitteesta. Kuvan huivi on Istanbulista, lautanen Ufasta, kehys ja penaali Lundista, helmet Pariisista ja pussukka Kööpenhaminasta. Ylipäätään muistan aina aika hyvin, mitä mistäkin olen ostanut, ja millaisessa fiiliksessä. Taidan olla ostajana sellainen, että minulle voi myydä tuotteen lisäksi myös tunnelmaa. Esimerkiksi nuo helmet, en varmaan koskaan unohda, miten kivaa oli kävellä ne käsilaukussa Montmartren kujia ja hypistellä niitä vaivihkaa. Jos olisin nähnyt samat helmet Hämeenkadun Seppälässä, olisivat varmaan jääneet ostamatta. Toivottavasti en nyt ylensyöttänyt teitä tavaratarinoillani. Mutta materialistista lupasinkin... ;)
7 kommenttia:
Ymmärrän ihan hyvin, ettei kauniita vihkoja voi käyttää! Koska minulla on itselläni kauniiden vihkojen suhteen sellainen olo, että niihin pitäisi kirjoittaa kauniilla käsialalla kauniita asioita, ne jäävät minultakin usein hyllyyn ihailtaviksi.
Hehheh, tunnustan. Mullakin on muutama sellanen vihko (ja oikeestaan samasta syystä kuin scaredy-cat'lla) :)
Kauniin kortin olet tehny, vaan Petteri-sittiäinen jäi nyt mietityttämään... :D
Jääkaapissa?! No joka tapauksessa hauska tutustua Petteri-sittiäinen. Ihana tavarahiiri olet, minä olen myös. Ihailen niitä jotka eivät rakasta tavaroita ja pystyvät pakkaamaan kaiken yhteen reppuun, en silti itse haluaisi olla sellainen. Hauskaa että korttikilpailun palkintona on ollut hiustenkuivaaja.
Kaikkia ihania juttuja sulla! Mä olen armoton materialisti myös. Koti olis niin ankea ja tylsä jos ei olis kaikkea kivaa kateltavaa. Ei mitään minimalismia mulle, kiitos! (Vaikka välillä hermo niihin tavararöykkiöihin meneekin, esim. muuttaessa...)
Eksyin tänne blogiisi ihan vahingossa. Tykästyin ja jäin lueskelemaan. Ihana blogi sinulla!
Muuten, täälläkin on yksi joka ostaa kivoja ja hienoja vihkoja ja sitten säästelee niitä sopivaa käyttöä varten. Sitä sopivaa käyttöä sitten odotellaan ja odotellaan.
Scaredy-cat - ja minulla on vieläpä keskivertoa kauheampi käsiala...ehkä vain pitäisi ryhtyä kirjoittamaan, käytössä vihoista olisi kuitenkin enemmän iloa :)
Päivi - no juu, sellaiset miehet kuin Petteri ovat vallan harmillisia, tuosta noin vain marssivat sisään toisten jääkaappiin, eivätkä lähde pois, vaikka säätäisi lämpötilan kylmemmäksi! ;)
Tuikkis - minä olen ehkä sellainen semi-tavaratykkääjä...saan kyllä mielihyvää monista tavaroistani, mutta suuresta osasta voisin tarvittaessa luopuakin. Jos olisi pakko, luulisin kykeneväni, jos nyt en ihan repullisella elämiseen, niin rinkallisella kylläkin. Tai ainakin viime kesän pärjäsin. Vaikka rehellisyyden nimissä minulla taisi kyllä Irlannissa olla rinkka+reppu...
Hilja - periaatteeni on, että jos jotain hommaa, niin pitää siitä hommaamisesta nauttiakin. Mitäpä sitä suotta peittelemään.
Sanna - kiitos! :) Pitäisi alkaa kirjoittaa listaa siitä, mihin eri tarkoituksiin hienot vihkot sopisivat...vieraskirjojakin tarvitsee vain yhden...
Voi mitä aarteita.
Ja missä talossa asut! Luulen, että arvaan millä suunnalla asut, et kovinkaan kaukana mideän talosta varmaankaan.
Minulla on aika paljon vihkoja, mutta myös kijepapereita 90-luvun alusta. keräsin niitä ja vaihtelin kavereiden kanssa, enkä ole raaskinut heittää niitä pois. varsinkin "hienoja" kirjekuoria löytyy vielä kätköistä :D.
Minullakin on tapana ostaa matkoilta jotain, mutta ei aina kyllä niitä tyypillisiä matkamuistojuttuja, jotka minusta ovat toisissa maissa aika...rumia. saatan siis ostaa tavallisesta kaupasta jotain tavallista, jota tulen käyttämään. Kuten helmet tai jotain ihanaa hajuvettä.
Lähetä kommentti