Karjamarkkinat ja vaarallinen juhannus

Muumien vaaralliseen juhannukseen kuului tulva ja outo silmäpari teatterilaivan esiripun siimeksessä, joka tarkkaili heitä. Niin meidänkin.

Lauantaina oli pahin rajuilma aikoihin, ja olimme Dublinin kaverini kanssa varanneet laivaliput Inishmorelle, yhdelle Aransaarista. Aallokko oli huikaiseva, saarella tuuli, satoi ja oli kylmä, mutta kaikessa eksoottisuudessa se oli aika ihanaa. Ostin keskikesän ja muutaman viime päivän kiusanneen flunssan kunniaksi saarelta pipon ja tumput, kuten muutkin turistit. Kun palasimme bussilla satamasta, oli tie poikki tulvan takia, ja kotona vettä oli myös tulvinut hallin ja keittiön lattialle. Takapiha on keittiön lattiaa korkeammalla, eikä kynnystä ole lainkaan, joten se oli ihan normaalia.

Meitä tarkkailee joku muukin kuin naapurin katti. Eilen joku meistä sai joltakulta friikin ihailukirjeen. Emme ymmärrä, kenelle se on osoitettu, sillä kuoressa lukee vain ”to the voice” over the roofs. Sisältö oli niin outo, että selkäpiitä karmii, vaikka otimmekin ilon irti sen kaikesta koomisuudesta. Susie laittoi blondin peruukin päähän ja lähti jättikokoinen sateenvarjo kainalossa jäljittämään kirjeen osoitetta. Positiivista on se, että kirjoittaja vakuuttaa, ettei ole murhaaja. Minä aion kuitenkin pitää pimeällä verhot kiinni, enkä enää koskaan liiku vähissä vaatteissa ikkunan edessä.

Perjantaina työnantajani vei toimiston retkelle ”agrikulttuuriseen” näyttelyyn. Kuvittelin sen olevan jonkinlainen taidepläjäys, tai mielenkiintoinen arkkitehtuurikohde. Mutta ei, se oli maatalousnäyttely, farm fest, eli karjamarkkinat. Ihmisiä ja autoja oli tuhansittain, lammas ja lehmä poikineen. Katseltiin, kuinka tyttölampaat kilpailivat rivissä seisoen, tosin eivät osanneet poseerata kuin missit, vaan pissivät vuoronperään ja kiukuttelivat omistajilleen. Kunnon junteilla oli saappaat jalassa ja naisilla kukkamekot.

Tuo valkoinen talo yllä oikealla (Lucky Star Baria vastapäätä) on myynnissä! Alla on meidän tulva, joka ei niin kovin paha onneksi ollut.