Muutto kenkätehtaasta

Sniif, jouduin muuttamaan pois kenkätehtaasta, enkä pääse vielä 17 neliööni...putkiremontti jatkuu odotettua pidempään, mutta vara-asuntoni sai uuden asukkaan. Ehdin mukavasti kotiutua ja ihastua asuntoon, joten nyt lattiamajoituselämä ystävieni hyväntahtoisuuden varassa tuntuu vähän kovalta.

Synttärikakku

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sinistä. Sinistä on pastilleissa, lainattua on lautanen, uutta on oppimani taito leipoa lässähtämätön pohja. Mutta vanhaa? Toivottavasti ei ainakaan kerma tai kananmunat.

Bloggausnäkymä

Meidän keittiö on yhden ikkunan takana.

"Ota kuva lähimmästä ikkunasta avautuvasta maisemasta, tai jos olet ulkona, kuvaa bloggausympäristösi. Liitä kuva blogiisi ja kerro, missä yleensä bloggaat (kotona, töissä, kirjastossa, kahvilassa, you get my point) ja onko kuvassa kyseessä normaali bloggausympäristösi. Haasta mukaan haluamasi määrä muita bloggaajia ilmoittamalla haasteesta heidän kommenttilaatikkoihinsa."

Vintage living haastoi minut esittelemään lähimmän ikkunanäkymäni. Sunnuntaista eteenpäin tosin joudun pakoilemaan putkiremonttia taas jossain muualla, joten blogin kirjoituspaikka eli asuntoni vaihtuu. Tällainen maisema kuitenkin nyt lähimpänä. Ei juuri horisontti näy, mutta jännittävänä etuna on se, että kun illalla sammuttaa valot, voi nähdä ties mitä mielenkiintoista tapahtuvan vastakkaisen talon asunnoissa!

Itse haastan mukaan minjan.

Sisäinen pikkutyttöni

Sisälläni asuu pikkutyttö, joka pitää helmistä, söpöistä käsilaukuista ja vaaleanpunaisista kengistä. Pikkutyttöni ei haluaisi olla mies, koska silloin ei saisi pitää hameita, paitsi tietysti, jos olisi syntynyt esim. Dubaihin tai Skotlantiin. Pikkutyttöni pitäisi varmaan vähitellen kasvattaa hieman aikuisempaan makuun.

Vallihauta

Mikseivät kerrostaloasukkaat saa vallihautaa piristämään putkiremontin elämään tuomaa kurjuutta? Poikaystäväni ei saanut vain valita itse kaakeleitaan vaan oli myös onnellinen vallihaudan ympäröimällä saarella sijaitsevan talon asukas. Ja nostosilta, miksi en minä saa nostosiltaa? :(

Radiaattori

Googletimme poikaystäväni kanssa lämpöpatterivalmistajia sanoilla patteri, lämpöpatteri, lämmityspatteri jne, mutta mitään näihin lämpöä hohtaviin kapistuksiin viittavaa ei löytynyt. Kunnes laitoimme hakusanaksi radiaattori. Kuka olisi tiennyt, että näitä pitää kutsua radiaattoreiksi?! Nyt pidän itseäni melko harjaantuneena radiaattorien estetiikan asiantuntijana, erotan niiden kaunistavat ja rumentavat ominaisuudet, pystyn kommentoimaan niiden mittasuhteita, ja myös huomaan ne helposti tiloista, minne vain menen. Omaan asuntooni oli heinäkuussa asennettu varmasti markkinoiden kurjin radiaattori, täysin vailla radiaattoreiden maailman raikasta linjakkuutta :(
Kuvassa on viehkeän nostalginen malli, jossa uurteet luovat rentoa rytmikkyyttä, ja jossa syvyyden ja pinta-alan suhteet kohtaavat katsojaa kunnioittavalla tavalla.

Näytänkö minä vessaharjalta?

Ystäväni totesi nähdessään vessaharjan, että se on ihan minun näköiseni. Aika pelottavaa kuulla näyttävänsä vessaharjalta... ovatko hiukseni niin huonosti? Haisenko pahalta? Tekeekö kaikkien mieli työntää pääni vessanpönttöön? Oikeasti uskon, että viittaus liittyi jotenkin harjan väriin, ja alaosan kuviointiin, joka vähän muistuttaa pitsiä, mikä taitaakin olla riippuvuussuhteeni nro 2 pilkkukuvioiden jälkeen. Pitsien suhteen makuni on tosin rajoittunutta, esimerkiksi yhdistettynä leopardikuvioon tai lateksiin se ei synnytä mitään järjetöntä ostovimmaa. Mutta myönnän, että vessaharja on vessaharjaksi ihan hieno, ja toisekseen se oli Vapaavalinnan halvin harja. Soluhuoneessani on asunut vain miehiä aikaisemmin, joten voi vain kuvitella, että pönttö on sen värinen, ettei siellä halua pyöräyttää mitään parinkympin exclusive-käytä-koko-loppuelämäsi-harjaa.

Vilna

Elokuun lomailun kruunasi retki Riikan kautta Vilnaan vanhaa vaihto-opiskelukaveria tapaamaan. Vilnan vieressä on Trakai- niminen kaupunki, jossa on jotakuinkin uudelleen 70-luvulla rakennettu keskiaikainen linna. Molemmat tekivät vaikutuksen.

Elokuu -hiekkaa, mittailua ja Baltian maita

Jo viikko syyskuuta kulunut, ja vieläkin fiilistelen elokuun lomaani. En edes kunnolla muista, koska viimeksi olisin viettänyt niin monta viikkoa peräkkäin lomaa, tai ainakaan tuntematta itseäni laiskaksi. Nytkin olin laiska, mutta en tuntenut siitä huonoa omaatuntoa.

Yyteri on rantojen kuningas! Ensimmäinen ajatus oli, kun saavuimme Yyteriin, että olemme vuokranneet leikkimökin. Vaikka onhan sitä ennenkin leikitty tyttöjen kanssa kotia...Silti en voi kuin suositella Kokkikaksikon lomakylää, lautamökki oli pieni, mutta sympaattinen, ruoka hyvää ja rantasauna oikein nautinnollinen.

Yyterin jälkeen vuorossa oli kansainvälinen leiri, jolla mitattiin ja piirrettiin vanha kesähuvila. Työpajana toimi viljamakasiini, jossa oli näyttely lasten arkkitehtuurikasvatusleirin tuotoksista. Bensis oli oma suosikkini näyttelyesineistä. Nukuin viljamakasiinissa yhden yön, mikä olisi oikeassa seurassa lähes romanttinen ajatus, kun pohtii kaikkia mustavalkoelokuvia, joissa pariskunnat kesäkuumilla lakoavat olkikasoihin. Tällä kerralla seurana oli kuitenkin vain isäni ikäinen mies, ja hyvän moraalin nimissä nukuimme eri kerroksissa.

Vanha koulu, uusi työ

Takaisin arkirutiineihin. Tänään alkoi sekä koulu, että uusi työni. Olen ihan tunnelmissa työtehtävistäni, mutta kouluun meno tuntuu sitä kuivemmalta, mitä useampana syksynä sen tekee. Toisaalta muistan, että jo lapsena inhosin postilaatikosta löytyviä tavaratalojen back to school-mainoksia, joissa esiteltiin reppu- ja pyyhekumitarjonta, ja jotka muistuttivat kesäloman loppumisesta.

Pilkkuriippuvuus

Viimeistään siinä vaiheessa kun muuttaa tai uudelleen järjestää kaappeja, voi rehellisesti tarkastella omia riippuvuussuhteitaan. Omani on pilkut kaikissa väreissä ja vieläpä eri kokoisina. Onneksi tämä pakkomielle on suhteellisen vaaraton ja luullakseni muille ihmisille harmiton.

Varakoti vanhassa kenkätehtaassa

Kuukaudeksi omaan rauhaan. Onnekkaan sattuman ansiosta sain vuokrata huoneen, kylpyhuoneen ja 1/3 keittiötä vanhasta kenkätehtaasta putkiremontin edelleen jatkuessa. Neliöitä on tosin enemmän kuin 17, mutta oikein mukavia neliöitä ovat! Parasta on vanha tiili ja isot, seinän kokoiset ruutuikkunat. Yksi lukuisista asumishaaveistani on ollut loft-asuminen vanhassa tehdaskiinteistössä, missä tilaa rajoittavia seiniä on vähän ja jossa näyttäisi ihan sisustuslehden parhaalta sivulta. Tämä varmaankin täyttää haaveeni tehdasasumisesta, joten voin siirtyä taas seuraavaan. Tyhjää tilaa on hassun paljon, kun en kuukaudeksi viitsinyt siirtää huonekaluja.