Tässä seuraa nikkarointia osa 2!

Yläkerran vessan lattiasta muovimaton alta löytyi putkirempan yhteydessä se, mitä olimme etsineet kaikista huoneista - ponttilautalattia. Lattia oli vuotaneen wc-istuimen vuoksi osittain homeessa, joten laudat ja purut siltä kohdalta lähtivät vaihtoon. Laudat eivät oikeastaan olleet mitään oikeaa lattialankkua, vaan arvaisin olleen jostain kuljetuspakkauksesta tms. kuten monet muutkin aikanaan taloudellisesti rakenteisiin piilotetut kierrätysmateriaalit. Polttopuita sahaillessa en kuitenkaan raaskinut näitä lautoja pilkkoa pieniksi, varsinkin kun niissä on nuo tekstitkin, vaan rakensin niistä (tässä mies kävi kyllä assistenttina auttamassa) istutuslaatikon. Meidän piha on kotiloparatiisi ja vaikka nuo pikku ötökät ovat hitaita liikkumaan, ovat ne varsin nopeita rouskuttamaan kaiken eteensä osuvan vihreän. Ehkäpä tuo laatikko pitäisi ne poissa tihutöistä ja voisin kasvattaa vähän salaattia ja porkkanoita!

Mies aloitti keittiön ja vessan sähköjen putkitukset, kuvassa vielä toistaiseksi samaa tilaa oleva wc ja pikkuisen keittiön seinää. Tähän kohtaan tulee itseasiassa ainoa seinämuutos, mitä alakertaan teemme. Vessan lavuaarisyvennys siirtyi siis keittiön puolelta työ/takkahuoneen kaapiston sisään piiloon.

Mieheni on tosi kätevä käsistään ja tekee tarkkaa jälkeä, katsokaa vaikka näitä. Välillä on vähän paineita, että saan remontissa aikaiseksi tarpeeksi hyvää jälkeä, vaikka käsillä tekemisestä kovasti tykkäänkin. Toisekseen mies on jo yhden rempan aikana treenannut hommaa, hallitsee tekniset laitteemme, eikä pelkää sahaavansa sormiaan poikki (minäkään tosin en erityisemmin enää pelkää, sahat ovat pikkuhiljaa tulleet tutuiksi). Monet remontin vaiheet olemme kaikesta huolimatta tehneet pitkälti yhdessä; takan kasaamiset, seinien levyttämiset, purkamiset, lautalattian nakuttelun. Silti jotenkin aina remontista ihmisten kanssa keskusteltaessa tai vaikka kuvia esiteltäessä tarina kääntyy suuntaan, ahaa tuossa on siis miehesi J:n tekemä takka, tuo on siis se J:n tekemä lattia jne. Ja koska kaikki glooria tuntui menevän hänelle,  ihan ansaitustikin, kinusin jonkun oman projektin, joka olisi minun tekemä, jotain, jossa saisin nähdä oman kädenjälkeni. Sain siispä tehtäväkseni komeron hyllyjenkannatusrimat. Joten saanen esitellä, 24 kappaletta itse sahaamiani, poraamiani ja lakkaamiani rimoja! Jos mies olisi nähnyt huonekalusuunnittelukurssin tekeleeni, käsityölajeista nimittäin puutyöt eivät ole olleet vahvin puoleni, en olisi kyllä varmaan saanut luottamusta näiden tekoon, luulenpa :D Mutta uskoisin, että tehdessä sitä oppii, joten ehkä jatkossa pääsen esittelemään lisää mahtavia nikkarointiprojektejani ;)